R.I.P Kiukku

Kiukku nukkui pois viime torstaina. Kiukku kulki tiensä loppuun asti häntä pystyssä, onnellisena ja huolettomana. Nyt ei rakasta kärppää lääkityksetkään vaivaa, vaan se kirmaa varmasti jo onnellisena ikuisilla riistamailla. Koko meidän laumalla on ikävä, niin kova ikävä.

Näkemisiin rakas kärppä!

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

Piirinmestaruuspronssia tuplaten!!

Kuva: Tiina Mynttinen

Tähän piti tulla iloinen hehkutuspostaus viime viikonlopun piirinmestaruuskokeista. Tämä ohjaaja on kuitenkin edelleen sen verran sanaton Emman suorituksesta, että taitaa tulla kuvakirjoitus.

Winhan (avo) suoritus oli oikein kiva. Olen tyytyväinen, vaikka yhellä, tyhmällä pisteellä jäätiin ykkösestä. Winha selvästi paineistui mun jännittämisestä, mutta kykeni kaikesta paineesta huolimatta suoriutumaan liikkeistä. Kaukot olivat menneet huimasti eteenpäin ja niissä ainut virhe tuli yhdestä kaksoiskäskystä.  Myös luoksetulon stoppi oli aiempaa parempi ja paikallamakuu sujui (10). Nolla tuli liikkeestä maahanmenossa, jossa tuli istuminen (joo, ollaan vähän tehty ”voita”).

Emma sen sijaan ei tuntunut paljon jännittävän. Sen kanssa oli ihmeen varma olo heti alusta asti ja kehässä oli mukavaa, vaikka se oli joutunut odottamaan autossa koepaikalla jo monta tuntia. Molemmat paikallaolot toivat 10 pistettä, vaikka tosin maahamenossa ennakoi istumaannousun, tuomarin huomaamatta tietenkin. Onneksi ei olisi sittenkään vaikuttanut lopulliseen palkintosijaan tai sijoitukseen (2×2=4pistettä). Koe suoritettiin kolmessa osassa: paikallaolot, seuruusta ruutuun ja loppuun noudot+kaukot. Tässäpä Emman pisterivi:

Paikalla istuminen 10
Paikallla makuu 10
Seuraaminen 5
“Zeta” 10
Luoksetulo 9
Ruutu 9
Ohjattu nouto 9
Metallinouto+hyppy 9
Tunnistusnouto 9
Kauko-ohjaus 10

Yhteensä pisteitä siis 288 ja I-tulos sekä kunniapalkinto!!!! Ja kermana kakussa: PIIRINMESTARUUSPRONSSIA kovassa seurassa!!!!!! Myös IKK:n joukkue (Emma, Nelli, Winha, Kooa, Udi) keräsi pisteitä joukkuepronssiin (8 joukkuetta)! Vau!!

Tunnarin ”oma” löytyi. Kuva: Jenni Heikkinen

En nyt osaa edes analysoida koko suoritusta tämän paremmin. Seuraaminen oli kamalaa, mutta sen jälkeen saatiin moottori käyntiin ja kaikki tuntui sujuvan kuin treeneissä. Työskentely oli tosi kivaa ja tuntui helpolta. Yseihin pisteitä pudotti enimmäkseen noutojen vinot luovutukset, jotka nekin ovat parantuneet alkukesästä rutkasti.

Hyppynouto. Kuva: Jenni Heikkinen

 Nyt on sitten taas välillä kiitoksen paikka. Kiitos treenikaverit, jotka olette jaksaneet meitä avustaa, käskyttää, katsoa, kommentoida, kuunnella ja etenkin kannustaa, sekä uskoa Emman (ehkä munkin) kykyihin edetä tokon parissa, rodusta riippumatta. Emmalla on tapana keksiä joskus aikalailla omaperäisiäkin versioita toko-liikkeistä ja onpa sen joitain hauskuuksia nähty kokeissakin. Silti omat treenikaverit ovat kuitanneet touhut naurulla ja saaneet minut uskomaan, että tässä on ehkä jotain järkeä. Tai ei kai nyt järkeä sentään, mutta mahdollisuus edetä kuitenkin. Mitään maailmanmestaruutta ei ole voitettu, mutta mun ja Emman treenitaustalla toinen evl-ykkönen on mulle iso juttu! Pronssisijoituksenkin kuittasin vielä koepaikalla naurulla, koska oletin kuulleeni väliaikatietoja. 🙂

Kiitokset treenikavereille ja IKK:n joukkueelle!

Spesial tänks menee perseellepotkijoille: Tiina M, Satu T, Paula I ja Riikka P. 🙂

 

Vielä palanen Emman asennetta treenaamiseen: 

Kuva: Riikka Byckling

PM-kokeen tulokset lienevät jossain vaiheessa TOKO TEAMin sivuilla.

Leirillä

Emman kanssa käytiin jossain välissä taas toko-kokeessa hakemassa se normikakkonen, mutta koska se on nyt jo unohdettu, ei siitä sen enempää. Kovalla tohinalla ollaan nyt valmistauduttu jo piirinmestaruuskoeviikonloppuun. Emma ja Winha edustavat molemmat parhaansa mukaan IKK:n joukkueessa. (Winha avo, Emma evl)

Kesälomalla ehdittiin treenailla ja ulkoilla ihan urakalla, sekä vastapainoksi levätä ja löhötä senkin edestä. Koirat alkavat olla taas varsin hyvässä kunnossa talven edellä, juostuaan sienimetsissä ja marjapuskissa joihin unohdun herkästi pitkäksi aikaa. Nyt on mukava koiria juoksuttaa kun ilmatkin ovat vähän viilenneet.

Viikko sitten leireiltiin taas Sannan järkkäämällä Repokettu-leirillä. Ohjelmassa oli ainakin mejää, tokoa, agia, vesiriistaa ja lut-harjoitukset, unohtamatta saunaa, takkamakkaraa ja hauskanpitoa. Meillä on lauman mukana nyt myös Monty, joka sekin pääsi leireilemään muiden mukana. Emma ja Winha ottivat tokoa monena päivänä, Kiukulle oli tarjolla verijälkeä ja itse yritin Emman avustuksella koulutella vähän vesiriista-asioita innokkaille harrastajille. Kävinpä tuota omaksi (ja muiden) iloksi myös agiradallakin, sillä seurauksella, että kroppa oli  kokonaisvaltaisesti kipeä ja kaikilla ainakin hauskaa:  (Kuva: Niina Korhonen)

Myös Devi piipahti leirillä ilonamme (kiitos Riikka) treenaten samalla riistatöitä keinoluolilla. Devi vaikuttaa putkilla oikein lupaavalta nuorelta joka tarvitsee vielä tovin aikaa. Ahdingot, luolassa liikkuminen tai riistan haukkuminenkaan eivät tuota minkäänlaisia ongelmia. Devi on syttynyt ketulle hyvinkin tulisesti. Kokemattomuus ja nuori ikä näkyvät kuitenkin otteissa vielä sen verran, että annetaan neidin hetki kasvaa ennen koeasioiden miettimistä.

Seuraavat leirikuvat ovat Sanna Uhlbäckin käsialaa:

Paikallaoloharjoituksessa Hertta, Juhani, Emma, Rino ja Devi

Vesiriistatöitä harjoiteltiin hyvinkin innokkaasti…

…ja ohjaaja oli täpinöissään 😉

Devi paikallamakuussa

Kiitoksia niin Sanna kuin kanssaleiriläiset jälleen antoisasta viikonlopusta ! Vatsalihakset tuli taas treenattua lantio-ohjauksen ja naurun remakan seurauksena. 🙂

 

Ja sokerina pohjalla. Piristää kummasti, kun on jotakin, mitä odottaa. ❤

 

Erittäin Hyvä Winha-pentu

Mun näyttelyharrastuksen arvostus se vaan kasvoi kasvamistaan viikonloppuna. Oltiin sunnuntaina Joensuun kaikkien rotujen koiranäyttelyssä, jossa omista koirista osallistui vain Winha. Winhan ”tavoitteena” oli saada hyväksytty näyttelytulos siltä varalta, että edistytään aikanaan käyttöpuolen lajeissa niin pitkälle, että näyttelytulosta tarvitaan (valionarvoon). Kelpieitä oli kaksi, avo-uros ja avo-narttu Winha.

Ensin uros ”sileällä” erillä ulos ja Winha kehään. Winhassa oli tuomarin mielestä hyvää sen kiva ilme. Muuten kaikki oli huonoa: liikkeet, hampaat, silmät ja kulmaukset mukaanlukien. Koosta ei ollut mitään puhetta. Tällä arvostelulla EH, eli Winha oli tuomarin mielestä ERITTÄIN HYVÄ!!! Arvosana ylitti kuitenkin odotukset ja riitti vapauttamaan Winhan näyttelytouhuista loppuelämäkseen. Omistaja kiittää ja kumartaa ja lähettää lämpimät terveiset Portugaliin. Ja tämän jälkeen, ilmeisesti tuomarin nähtyä riittävän kamala kelpie, hän päättikin laittaa ihan näyttelysäännöt uusiksi ja uros kutsuttiin arvosteluineen takaisin kehään. Sehän oli sittenkin sa:n, sertin ja ropin arvoinen! No, sinänsä en valita, koska uros todella oli oikein komia poika, miellytti omaa silmää niin ulkomuodoltaan kuin käyttäytymiseltäänkin. Näitä näyttelytouhuja vaan jaksan ihmetellä.

Winhalla oli siis kiva ilme ja Winhalla myös oli kivaa. Myös Winhan omistajalla oli kivaa kun tämä touhu saatiin päätökseensä, mutta kyllä pistää ihmetyttämään näyttelyharrastuksen suosio. Juuri mikään koemuoto ei ole yhtä kallista (osallistumismaksut), eikä missään tuloksia jaeta ihan mielivaltaisesti kelle huvittaa, riippumatta rotumääritelmästä, säännöistä, mistään. Koiran ei tarvitse osata MITÄÄN, eikä ohjaajan tarvitse harjoitella yhtään. Ilmoitat vaan koirasi mukaan ja saat hienon tuloksen tai olet saamatta, sen mukaan miten nyt sattuu tuomaria juuri tänään huvittamaan. Sinänsä tapahtumina, nähdäkseen rodun harrastajia ja koiria, näyttelyt ovat vertaansa vailla. Lisäksi jokaisella on vapaus harrastaa mitä vain, myös näyttelyitä ne, jotka niistä pitävät. Minä taidan kuitenkin panostaa jatkossakin niihin harrastuksiin, jossa koen koirani saavan tuloksen ihan sen kertaisten ansioidensa mukaan. Ne ovat taasen niitä harrasteita, joita ei moni muu ymmärrä. 😉

Erittäin Hyvä Winha epäkorrekteine liikkeineen seuraamisessa

Kehästä tultuamme, Winha herätti yleisössä positiivista huomiota. Se herätti ihastusta avoimella luonteellaan ja pussaili mielellään kaikki halukkaat rapsuttelijat. Päivän paras kommentti oli eräs naapurimaastamme asti tullut näytteilleasettaja, joka tuli onnittelemaan oikein vuolaasti minua hienosta koirastani. Hieman tätä ehkä äänensävyssäni ihmettelin, koska hän joutui vielä tarkentamaan: ”you have a really promising puppy!!”. Ei uskonut korviaan kun kerroin koiran osallistuneen avoimeen luokkaan, johtuen yksinkertaisesti siitä, että tämä erittäin lupaava pentu oli juuri täyttänyt kaksi vuotta. 😀 Woe Winha!!

Oppia ikä kaikki

Mitä huonoin mahdollinen koiran ohjaaja voi tehdä treeneissä? Kyllä. Hermostua koiraan. Ja sen minä tein. Viime viikolla, viimeisissä treeneissä ennen koetta. Ei, en minä sille koiralle mitään pahaa tehnyt, mutta hermostuin. Ja koira tiesi sen, eikä suoriutunut hyvin. Mutta mitä tekee paria päivää myöhemmin kokeessa meidän Winha? Ykkösen. Että silleen… Reilu peli.

No okei, tehtiin me pieni treeni ennen koetta, leikkiä ja laulua ja mielen virkistystä. Kaikkea onnistunutta ja kivaa, ihan vaan pihamaalla. Ja minä opin taas jotakin, oikeasti. Toivottavasti muistan sen pitkään. Toinen asia mistä olen oppinut tänä kesänä tosi paljon, ovat treenikaverit. Kiitos!!! Ne sanoo mulle suoraan: ”älä tee noin”. ”Ei tuollaisen koiran kanssa tehdä noin”. Minä väitän vastaan ja kohta huomaan niiden olevan taas oikeassa. Kiitos Paula, Pauliina, Sanna… ja kaikki muut.

Ja sitten siihen kokeeseen. Pisteet eivät tee suoritukselle oikeutta, koska suurin ilo oli vanhoista ongelmista yli pääseminen. Ylipäätään varsinaiset liikkeet sujuivat ja pistemenetykset olivat enimmäkseen täysin turhia, niitä tuli lopun perusasennoista ja muusta tyhmästä.

Paikalla makaaminen 10 !!! (Viereinen koira lähti, Winha ei. Nyt ei enää vanhat traumat pelota)

Seuraaminen 10 !!!!!!!!!!!!!!!!!!! (Ei vielä koskaan ennen mun koira)

Maahanmeno 8 (Sairaan hyvä!!! Pistevähennykset p a:sta)

Luoksetulo 6,5 (on kesken, ennakoi ja/tai paimentaa)

Seisominen 10

Noutaminen 8 (vauhti tippui)

Kauko-ohjaus 8 (se p a)

Estehyppy 6 (seisoi takana… ja ohjaaja kämmelsi käskyineen loput)

Kokonaisvaikutus 9

Eli yhteensä 166,5 -> AVO1 ja 4. sija kovatasoisessa avo-luokassa.

Treenikaveri Satulle avo 1: 179 pistettä Iriksen kanssa ja olihan hienoa työtä, onnea!! Onnea myös Sonja ja Osku, voi1!!! Olipa hyvät kokeet!! 😉

Winha tokon sm-kokeessa 2010

Illalla kotiuduttuani, alkoi kamala kaatosade. Koska kelit ovat jo välillä viilenneet, ollaan aloiteltu koirajuoksukautta pikkuhiljaa. Ajattelin, että sade harmittaa vähiten kun lähdetään kunnolla hikoilemaan ja valjastin taas tuon mun kääpiövaljakon vyölle. Kokeilin Winhaa viime talvena keulille ”johtajaksi”, mutta vielä sen pokka ei riittänyt juoksemaan Emman edessä, vaan jäi odottelemaan ja vilkuilemaan, eikä selvästi tuntenut oloaan mukavaksi. No, nyt sitä pokkaa riitti, ja vauhti oli sen mukainen.

Winha keulilla, hurjan alkuhuudon saattelemana lähdettiin. Emma taisi ekan kerran taaempana juostessa lähteä pikku kisaan. Kiukku juoksi uusissa hankaamattomissa (!!) valjaissa ja taisi sekin vähän innostua. Juostiin pitkää ylämäkeä ja koirat kuumuivat.Tuli alamäki. Ja auts!!! Tuollainen pikkusen heinittynyt lenkkipolku osaa olla kaatosateessa meleko liukas. Pöpelikköön mentiin mukkelis makkelis niin, että heilahti ja tämä ohjaaja parantelee nyt polvia ja pakaraansa. Polvet selvisivät mustelmilla ja naarmuilla, pakara ilmeisesti venähti, koska pahin kipu alkoi vasta kotona. Kotiin kuitenkin päästiin ja olihan ainakin vauhtia ja kivaa. 🙂 Eilen oli kyllä Winhan päivä. Siitä on tullut tosi hyvä vetojuhta pieneen valjakkoon! Näyttäisi, että Emman rinnalla myös oikea ja vasen alkavat hahmottua. No, ainakin oikea. 🙂

Linkkivinkki ja ajattelemisen aihetta

Nyt osui niin mieluinen linkki silmiin (kiitoksia vinkistä), että pakko jakaa se täälläkin:

http://www.johnevans.org.uk/terriers.html

Siinäpä sitä on miettimistä itse kullekin jos asia kiinnostaa.

Mun lempilauseeksi taisi nousta tuosta artikkelista seuraavat sanat:

”John said: ”I occasionally take my terriers along to Country Fair’s and Working Terrier shows. Occasionally, a judge will have some knowledge of the history of the breed, and Jack has won quite a few shows, and so has Molly, but a lot of judges wouldn’t know an original Fox Terrier if it stood up in their soup, and often the prize is awarded to any white’ish dog which has the biggest head and jaws on the day. People say to me it’s the ”fashion” to produce these large headed dogs with powerful jaws, and I should do the same to win, but I’ve always been fairly anti-fashion, and I don’t breed dogs to win rosettes anyway.”

JA

”They are often heard to say that a terrier should be large headed, and with a strong, vicious bite. These are the kind of people who drive their terriers to a fox’s earth in a van, or pickup truck (after all their terriers are so far removed from the original conformation, they couldn’t “run with the hounds”, nor smell a trail), where they then dig a hole which is large enough for their terriers to get through so as to enable it to be involved with a vicious fight to the death with a fox. ”

No, oli siellä monta muutakin kohtaa jotka saivat hymyilemään ja toki miettimään myös omia koiria ja omia ajatuksia. Ajattelemisen aihetta tosiaan.

Tokoeläimiä

Kiitokset tokoykkösonnituksista – samoin synttärisellaisista. 🙂 Täällä on jatkettu jo treeni- ja koerintamalla ja Emma kävi tuossa välissä jo yhden evl-kakkosenkin tekaisemassa. Tosi huonoa tuuria oli yhdessä liikkeessä ja siihen kosahti. Lähellä mentiin ykköstä toistamiseen.

Ja on mulla on aika hienoja tokoeläimiä. Enpä uskonut, että tämä päivä tulisi kun näin sanon, mutta: Niitä hienoja tokoeläimiä on kolme kappaletta!!! Kiukku ❤ Siis kyllä, myös Kiukku!

Osallistuttiin siis Parikkalan tokoepiksiin. Kisaamattomien mölliluokkaan osallistui Kiukku, seuraavin pistein:

Luoksepäästävyys 9 1/2

Paikalla makaaminen 9 1/2

Seuraaminen 9 1/2

Liikkeestä seisominen 9

Luoksetulo 10

Estehyppy 7 1/2 (tuli vastaan, mutta pomppas äkkiä takas kun muisti, että hitsi, piti odotella paikallaan…)

Kokonaisvaikutus 9

Näillä tuli pisteitä 109,5 / 120 !!!  Sijoitus 2./7.

Hieno, rakas, pikkukärppä, jonka maltilla ja kohelluksella, intopompuista puhumattakaan, en olisi ikinä uskonut. Melkeinpä ensisijaisesti tuonne Kiukun takia lopulta lähdin, pitämään sen kanssa hauskaa kun kerrankin saan Kiukun kanssa osallistua. Olipa kivaa!!!

Winha osallistui avoon, joka tehtiin kisamaisesti:

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 10

Maahanmeno 8 1/2

Luoksetulo 6 (ai vähän ennakoi pysäytystä..)

Seisominen 10

Noutaminen 10

Kauko-ohjaus 8

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 179 / 200 ja 2. sija Winhallekin, tasapuolisuuden nimissä! 🙂

Emma suoriutui evl-urakasta kunnialla. Evl:aa ei enää tuomaroitu, mutta liikkuroitiin kokeenomaisesti, ruudusta liikkeen poikki, kahdessa osassa. Kaukojen istumaannousun kanssa on ollut nyt viikko ongelmia, niin tänäänkin. Muuten suoriutui upeasti ! Hieno Emma. Ruutu löytyi, vaikka oli hassut merkit (keltaiset pullot), häiriömerkkejä ja ties mitä. Samoin ohjatun oikea löytyi, vaikka ruutu oli samassa suunnassa. Hienoa hienoa hienoa… Ja kivaa välillä tämäkin taas.

Emma lähtee nyt hierojalle, Winha harjoittelee kaukoja vaihtelevan mittaisella tauotuksella ja Kiukku jatkaa siitä mihin jäi, eli hauskan pitämistä, myös kentillä. 🙂