Koska noi omat kotisivut ovat lähteneet toimimaan ihan hyvin ja osaan niitä jopa jotensakin päivittää, siirtynee tämä blogi jälleen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, treeniblogiksi. Toki saatan tänne päivittää muitakin juttuja ja ”vatvoa” joitain asioita kotisivuja syvällisemmin, mutta pääasiassa niitä treenejä. Pidän treenipäiväkirjaa ensisijaisesti itselleni, mutta koska ei niissä ole mitään salaista, en tarvitse salasanoja tms. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, etten mieti hirveästi kirjoitusasua, saati sitä onko joku juttu tylsää luettavaa vai ei, vaan käytän kirjoituksiani treenien suunnitteluun ja tallennan niitä vastaisuuden varalle itselleni. Jos siis haluat lukea vain tuoreimmat kuulumiset lyhyesti tai et muuten ole kiinnostunut mun syväanalyyseista treenien suhteen, löydät etsimäsi kotisivuilta http://kenkku.com/ ja sieltä siis ”uutiset”.
Ja sitten seuraa vuodatusta. Ja jos joku tätä lukee, myös varoitus muille. ÄLÄ VIE TOKO-KOKEESEEN KOIRAA JONKA PAIKALLAMAKUU ON HYVIN EPÄVARMA. Pliis. IKINÄ. Vahinkoja sattuu k aikilla ja eläimiä ne koiratkin vaan ovat, mutta jos lähtökohta on jo se, ettei makuusta ole varmuutta, ÄLÄ vie koiraa kokeeseen. Häiritsemällä muiden paikallamakuuta voit pilata toisen koiran kokeen – tai myös toisen koiran koko siihenastisen työn. Sama se miten kenenkin yksilöliikkeet sujuvat, mutta paikallamakuussa on helppo pilata muidenkin suoritus (ja koko kiva harrastuskesä).
Ja sitten asiaan. Oltiin Winhan kanssa keskiviikkona Vantaan iltakokeissa, alokasluokassa, luonnollisesti. Paikallamakuu oli lähinnä farssi. Kuka ei mennyt maahan, kuka ei siellä pysynyt ja sitä en edes tiedä mitä kukakin ohjaaja teki. Winhan kanssa tehtiin aika kova työ paikallamakuun rauhallisuuden eteen. Se on aina pysynyt hyvin, mutta se, ettei se paineistu ja jännitä rivissä, vaati kovasti harjoittelua. Ja niipä se pysyi nytkin hyvin! Ekat liikkeet siis 10 ja 10. Hihnassa seuruu meni edelleen hyvin: 9 1/2. Taluttimetta seuruussa Winha häiriintyi jostakin kehän laidan haukkujasta ja siitä oikeutetusti pisteet 7 1/2 kun kerran pomppasi viereltä kauemmas ja jouduin antamaan lisäkäskynkin. Tuon jälkeen maahanmeno meni istumiseksi (= 0 p.), luoksetulo 10, seisominen 10 ja estehyppy 9. Hienoa Winhuuus! 🙂 Se oli niiiiin hieno. Pisteet riittivät nollasta huolimatta ykköseen. Jes! Parasta oli koiran mielentila. Se teki kuten treeneissä. Mahtavaa. Tutut tietävät, että sitä työstetty.
Viikonloppuna lähdettiin sitten Klaukkalaan SM-tokoihin. Winha oli ilmoitettu viimeistä kertaa alokkaaseen, IKK:n joukkueessa. Tai niinhän minä luulin, että viimeistä kertaa. Saahan nyt nähdä mitä tehdään. Päivä oli kuuma ja koiria paljon, ihmisillä hyvä mieli ja järjestelyt toimivat. Winhan vuoro oli 6. paikallamakuuryhmässä.
Luoksepäästävyydestä tuli taas 10, tottakai. 🙂 Makuussa Winha meni hienosti ekalla maahan ja jäi rauhallisesti. Rauhaa kesti sen viisitoista sekuntia, kun viereinen dalmis nousi istumaan, heilutteli häntää, kääntyili – ja HYPPÄSI WINHAN NISKAAN! JUMALAUTA. Ihan ei dallu ehtinyt päälle kun Winha väisti hurjaa vauhtia alta ja tuli anteeksipyytelevän näköisenä mun luokse. Uusia ei saatu. Tuomari totesi koiran lähteneen eikä dallu ehtinyt koskeakaan. Selevä. No, silläpä ei niin väliä ollutkaan, koska siinä mielentilassa tuskin olisin pystynyt Winhaa uudelleen paikkamakuuriviin jättämään. Eipä sen yksilöliikkeistäkään ihmeitä tullut. Kaikista tuli pisteitä, mutta kaikissa piti vähän pälyillä sinne tänne. Luoksetulo oli 10 ja muista kai jotain seiskan pintaan. Se väisti jopa minua kun palasin vierelle seisomisissa (seisominen ja hyppy). Että silleen. Ja kiitokset dallun omistajalle. Koiran vika tämä ei ollut, se ei ole sen vika, ettei sitä ole koulutettu. Toivottavasti treenatessasi (jos sellaista harrastatte) muistat miettiä sitä miten kivaa on kun koiralle on turha kertoa, että mitään hätää ei ole, eikä vastaava yleensä toistu…
Ja joo. Ei Winha pelkää muita koiria. Se on ihan reipas ja normaalijärkinen koira. Mutta kun se jätetään käskyn alle makaamaan, se toki luottaa siihen, että kaikki sujuu kuten on treenattu. Lisäksi se on opetettu olemaan skarppina ja pitämään kontaktia ohjaajaan eikä seuraamaan josko joku päättää sivusta ”yllättää”. Se on käskyn alla ollessa toinen tilanne kuin muuten vapaana jolloin Winha mielellään leikkii muiden koirien kanssa. Paikallamakuu on ollut Winhalle se liike jossa se on jostain syystä muutenkin jonkin verran paineistunut. No, nyt paineistuu ainakin ja treeni sen eteen on ollut turhaa.
Mentiin eilen omalle kentälle sitten tekemään ”palauttavia” treenejä. Jätin Winhan paikallamakuuseen ja saman tienpä näinkin dallun tekemät hienot työt. Winha meni niin pieneen kasaan kuin pieni koira vain osaa ja tärisi kuin haavanlehti. Tilannetta helpotti se, että jäin lähelle ja palkkasin kun jännityksestä huolimatta pysyi. Laitettiin Emma makaamaan ihan sen lähelle ja vapauttamisen jälkeen leikittiin välissä. Kolmas, eli viimeinen treeni, onnistui jo kivasti (kunhan pysyin lähellä). Tästä on pitkä ja kivinen tie jatkaa…
Kyllä toko on kivaa ja ääliöt koiranomistajat myös.
Ja edelleen, jos tätä joku lukee, haluan korostaa, että tiedän kyllä, että vahinkoja sattuu. Aina joku voi lähteä vaikka liike on ”varma”. Voi tulla myös kohtuuttomia häiriöitä. Mutta sen kyllä sitten näkee ja se on ihan eri tilanne, jos liike ei alun alkaenkaan ole hallussa. Tässäkään tapauksessa, koiralla ei ollut aikomustakaan pysyä rivissä ja sen ainut ajatus oli vain etsiä itselleen leikkikavereita. Eikä koira ollut edes pentu. Huokaus.
V**tuttaa niin, ettei veri kierrä, mutta lopetanpa asian vatvomisen kun sain purkaa. Painan leuan rintaan ja astelemme kohti uusia pettymyksiä. Yritän treenata normaalisti ja saada vaan koiran unohtamaan. Me vielä palataan kehiin – mutta tuskin ihan kohta avoon. Kiitos kanssatreenaajille – niille epäitsekkäille jotka jo nyt ovat lupautuneet häiriökoiriksi ja avustajiksi. Meiltä löytyy vastavuoroisesti avustajakoiria – ja ohjaaja.
Emman, Kiukun ja Winhan kuulumiset 