h1

R.I.P Kiukku

21 syyskuun, 2011

Kiukku nukkui pois viime torstaina. Kiukku kulki tiensä loppuun asti häntä pystyssä, onnellisena ja huolettomana. Nyt ei rakasta kärppää lääkityksetkään vaivaa, vaan se kirmaa varmasti jo onnellisena ikuisilla riistamailla. Koko meidän laumalla on ikävä, niin kova ikävä.

Näkemisiin rakas kärppä!

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

h1

Piirinmestaruuspronssia tuplaten!!

10 syyskuun, 2011

Kuva: Tiina Mynttinen

Tähän piti tulla iloinen hehkutuspostaus viime viikonlopun piirinmestaruuskokeista. Tämä ohjaaja on kuitenkin edelleen sen verran sanaton Emman suorituksesta, että taitaa tulla kuvakirjoitus.

Winhan (avo) suoritus oli oikein kiva. Olen tyytyväinen, vaikka yhellä, tyhmällä pisteellä jäätiin ykkösestä. Winha selvästi paineistui mun jännittämisestä, mutta kykeni kaikesta paineesta huolimatta suoriutumaan liikkeistä. Kaukot olivat menneet huimasti eteenpäin ja niissä ainut virhe tuli yhdestä kaksoiskäskystä.  Myös luoksetulon stoppi oli aiempaa parempi ja paikallamakuu sujui (10). Nolla tuli liikkeestä maahanmenossa, jossa tuli istuminen (joo, ollaan vähän tehty ”voita”).

Emma sen sijaan ei tuntunut paljon jännittävän. Sen kanssa oli ihmeen varma olo heti alusta asti ja kehässä oli mukavaa, vaikka se oli joutunut odottamaan autossa koepaikalla jo monta tuntia. Molemmat paikallaolot toivat 10 pistettä, vaikka tosin maahamenossa ennakoi istumaannousun, tuomarin huomaamatta tietenkin. Onneksi ei olisi sittenkään vaikuttanut lopulliseen palkintosijaan tai sijoitukseen (2×2=4pistettä). Koe suoritettiin kolmessa osassa: paikallaolot, seuruusta ruutuun ja loppuun noudot+kaukot. Tässäpä Emman pisterivi:

Paikalla istuminen 10
Paikallla makuu 10
Seuraaminen 5
“Zeta” 10
Luoksetulo 9
Ruutu 9
Ohjattu nouto 9
Metallinouto+hyppy 9
Tunnistusnouto 9
Kauko-ohjaus 10

Yhteensä pisteitä siis 288 ja I-tulos sekä kunniapalkinto!!!! Ja kermana kakussa: PIIRINMESTARUUSPRONSSIA kovassa seurassa!!!!!! Myös IKK:n joukkue (Emma, Nelli, Winha, Kooa, Udi) keräsi pisteitä joukkuepronssiin (8 joukkuetta)! Vau!!

Tunnarin ”oma” löytyi. Kuva: Jenni Heikkinen

En nyt osaa edes analysoida koko suoritusta tämän paremmin. Seuraaminen oli kamalaa, mutta sen jälkeen saatiin moottori käyntiin ja kaikki tuntui sujuvan kuin treeneissä. Työskentely oli tosi kivaa ja tuntui helpolta. Yseihin pisteitä pudotti enimmäkseen noutojen vinot luovutukset, jotka nekin ovat parantuneet alkukesästä rutkasti.

Hyppynouto. Kuva: Jenni Heikkinen

 Nyt on sitten taas välillä kiitoksen paikka. Kiitos treenikaverit, jotka olette jaksaneet meitä avustaa, käskyttää, katsoa, kommentoida, kuunnella ja etenkin kannustaa, sekä uskoa Emman (ehkä munkin) kykyihin edetä tokon parissa, rodusta riippumatta. Emmalla on tapana keksiä joskus aikalailla omaperäisiäkin versioita toko-liikkeistä ja onpa sen joitain hauskuuksia nähty kokeissakin. Silti omat treenikaverit ovat kuitanneet touhut naurulla ja saaneet minut uskomaan, että tässä on ehkä jotain järkeä. Tai ei kai nyt järkeä sentään, mutta mahdollisuus edetä kuitenkin. Mitään maailmanmestaruutta ei ole voitettu, mutta mun ja Emman treenitaustalla toinen evl-ykkönen on mulle iso juttu! Pronssisijoituksenkin kuittasin vielä koepaikalla naurulla, koska oletin kuulleeni väliaikatietoja. 🙂

Kiitokset treenikavereille ja IKK:n joukkueelle!

Spesial tänks menee perseellepotkijoille: Tiina M, Satu T, Paula I ja Riikka P. 🙂
 
Vielä palanen Emman asennetta treenaamiseen: 
Kuva: Riikka Byckling

PM-kokeen tulokset lienevät jossain vaiheessa TOKO TEAMin sivuilla.

h1

Leirillä

2 syyskuun, 2011

Emman kanssa käytiin jossain välissä taas toko-kokeessa hakemassa se normikakkonen, mutta koska se on nyt jo unohdettu, ei siitä sen enempää. Kovalla tohinalla ollaan nyt valmistauduttu jo piirinmestaruuskoeviikonloppuun. Emma ja Winha edustavat molemmat parhaansa mukaan IKK:n joukkueessa. (Winha avo, Emma evl)

Kesälomalla ehdittiin treenailla ja ulkoilla ihan urakalla, sekä vastapainoksi levätä ja löhötä senkin edestä. Koirat alkavat olla taas varsin hyvässä kunnossa talven edellä, juostuaan sienimetsissä ja marjapuskissa joihin unohdun herkästi pitkäksi aikaa. Nyt on mukava koiria juoksuttaa kun ilmatkin ovat vähän viilenneet.

Viikko sitten leireiltiin taas Sannan järkkäämällä Repokettu-leirillä. Ohjelmassa oli ainakin mejää, tokoa, agia, vesiriistaa ja lut-harjoitukset, unohtamatta saunaa, takkamakkaraa ja hauskanpitoa. Meillä on lauman mukana nyt myös Monty, joka sekin pääsi leireilemään muiden mukana. Emma ja Winha ottivat tokoa monena päivänä, Kiukulle oli tarjolla verijälkeä ja itse yritin Emman avustuksella koulutella vähän vesiriista-asioita innokkaille harrastajille. Kävinpä tuota omaksi (ja muiden) iloksi myös agiradallakin, sillä seurauksella, että kroppa oli  kokonaisvaltaisesti kipeä ja kaikilla ainakin hauskaa:  (Kuva: Niina Korhonen)

Myös Devi piipahti leirillä ilonamme (kiitos Riikka) treenaten samalla riistatöitä keinoluolilla. Devi vaikuttaa putkilla oikein lupaavalta nuorelta joka tarvitsee vielä tovin aikaa. Ahdingot, luolassa liikkuminen tai riistan haukkuminenkaan eivät tuota minkäänlaisia ongelmia. Devi on syttynyt ketulle hyvinkin tulisesti. Kokemattomuus ja nuori ikä näkyvät kuitenkin otteissa vielä sen verran, että annetaan neidin hetki kasvaa ennen koeasioiden miettimistä.

Seuraavat leirikuvat ovat Sanna Uhlbäckin käsialaa:

Paikallaoloharjoituksessa Hertta, Juhani, Emma, Rino ja Devi
Vesiriistatöitä harjoiteltiin hyvinkin innokkaasti…
…ja ohjaaja oli täpinöissään 😉
Devi paikallamakuussa

Kiitoksia niin Sanna kuin kanssaleiriläiset jälleen antoisasta viikonlopusta ! Vatsalihakset tuli taas treenattua lantio-ohjauksen ja naurun remakan seurauksena. 🙂

 
Ja sokerina pohjalla. Piristää kummasti, kun on jotakin, mitä odottaa. ❤
 
h1

Erittäin Hyvä Winha-pentu

15 elokuun, 2011

Mun näyttelyharrastuksen arvostus se vaan kasvoi kasvamistaan viikonloppuna. Oltiin sunnuntaina Joensuun kaikkien rotujen koiranäyttelyssä, jossa omista koirista osallistui vain Winha. Winhan ”tavoitteena” oli saada hyväksytty näyttelytulos siltä varalta, että edistytään aikanaan käyttöpuolen lajeissa niin pitkälle, että näyttelytulosta tarvitaan (valionarvoon). Kelpieitä oli kaksi, avo-uros ja avo-narttu Winha.

Ensin uros ”sileällä” erillä ulos ja Winha kehään. Winhassa oli tuomarin mielestä hyvää sen kiva ilme. Muuten kaikki oli huonoa: liikkeet, hampaat, silmät ja kulmaukset mukaanlukien. Koosta ei ollut mitään puhetta. Tällä arvostelulla EH, eli Winha oli tuomarin mielestä ERITTÄIN HYVÄ!!! Arvosana ylitti kuitenkin odotukset ja riitti vapauttamaan Winhan näyttelytouhuista loppuelämäkseen. Omistaja kiittää ja kumartaa ja lähettää lämpimät terveiset Portugaliin. Ja tämän jälkeen, ilmeisesti tuomarin nähtyä riittävän kamala kelpie, hän päättikin laittaa ihan näyttelysäännöt uusiksi ja uros kutsuttiin arvosteluineen takaisin kehään. Sehän oli sittenkin sa:n, sertin ja ropin arvoinen! No, sinänsä en valita, koska uros todella oli oikein komia poika, miellytti omaa silmää niin ulkomuodoltaan kuin käyttäytymiseltäänkin. Näitä näyttelytouhuja vaan jaksan ihmetellä.

Winhalla oli siis kiva ilme ja Winhalla myös oli kivaa. Myös Winhan omistajalla oli kivaa kun tämä touhu saatiin päätökseensä, mutta kyllä pistää ihmetyttämään näyttelyharrastuksen suosio. Juuri mikään koemuoto ei ole yhtä kallista (osallistumismaksut), eikä missään tuloksia jaeta ihan mielivaltaisesti kelle huvittaa, riippumatta rotumääritelmästä, säännöistä, mistään. Koiran ei tarvitse osata MITÄÄN, eikä ohjaajan tarvitse harjoitella yhtään. Ilmoitat vaan koirasi mukaan ja saat hienon tuloksen tai olet saamatta, sen mukaan miten nyt sattuu tuomaria juuri tänään huvittamaan. Sinänsä tapahtumina, nähdäkseen rodun harrastajia ja koiria, näyttelyt ovat vertaansa vailla. Lisäksi jokaisella on vapaus harrastaa mitä vain, myös näyttelyitä ne, jotka niistä pitävät. Minä taidan kuitenkin panostaa jatkossakin niihin harrastuksiin, jossa koen koirani saavan tuloksen ihan sen kertaisten ansioidensa mukaan. Ne ovat taasen niitä harrasteita, joita ei moni muu ymmärrä. 😉

Erittäin Hyvä Winha epäkorrekteine liikkeineen seuraamisessa

Kehästä tultuamme, Winha herätti yleisössä positiivista huomiota. Se herätti ihastusta avoimella luonteellaan ja pussaili mielellään kaikki halukkaat rapsuttelijat. Päivän paras kommentti oli eräs naapurimaastamme asti tullut näytteilleasettaja, joka tuli onnittelemaan oikein vuolaasti minua hienosta koirastani. Hieman tätä ehkä äänensävyssäni ihmettelin, koska hän joutui vielä tarkentamaan: ”you have a really promising puppy!!”. Ei uskonut korviaan kun kerroin koiran osallistuneen avoimeen luokkaan, johtuen yksinkertaisesti siitä, että tämä erittäin lupaava pentu oli juuri täyttänyt kaksi vuotta. 😀 Woe Winha!!

h1

Oppia ikä kaikki

7 elokuun, 2011

Mitä huonoin mahdollinen koiran ohjaaja voi tehdä treeneissä? Kyllä. Hermostua koiraan. Ja sen minä tein. Viime viikolla, viimeisissä treeneissä ennen koetta. Ei, en minä sille koiralle mitään pahaa tehnyt, mutta hermostuin. Ja koira tiesi sen, eikä suoriutunut hyvin. Mutta mitä tekee paria päivää myöhemmin kokeessa meidän Winha? Ykkösen. Että silleen… Reilu peli.

No okei, tehtiin me pieni treeni ennen koetta, leikkiä ja laulua ja mielen virkistystä. Kaikkea onnistunutta ja kivaa, ihan vaan pihamaalla. Ja minä opin taas jotakin, oikeasti. Toivottavasti muistan sen pitkään. Toinen asia mistä olen oppinut tänä kesänä tosi paljon, ovat treenikaverit. Kiitos!!! Ne sanoo mulle suoraan: ”älä tee noin”. ”Ei tuollaisen koiran kanssa tehdä noin”. Minä väitän vastaan ja kohta huomaan niiden olevan taas oikeassa. Kiitos Paula, Pauliina, Sanna… ja kaikki muut.

Ja sitten siihen kokeeseen. Pisteet eivät tee suoritukselle oikeutta, koska suurin ilo oli vanhoista ongelmista yli pääseminen. Ylipäätään varsinaiset liikkeet sujuivat ja pistemenetykset olivat enimmäkseen täysin turhia, niitä tuli lopun perusasennoista ja muusta tyhmästä.

Paikalla makaaminen 10 !!! (Viereinen koira lähti, Winha ei. Nyt ei enää vanhat traumat pelota)

Seuraaminen 10 !!!!!!!!!!!!!!!!!!! (Ei vielä koskaan ennen mun koira)

Maahanmeno 8 (Sairaan hyvä!!! Pistevähennykset p a:sta)

Luoksetulo 6,5 (on kesken, ennakoi ja/tai paimentaa)

Seisominen 10

Noutaminen 8 (vauhti tippui)

Kauko-ohjaus 8 (se p a)

Estehyppy 6 (seisoi takana… ja ohjaaja kämmelsi käskyineen loput)

Kokonaisvaikutus 9

Eli yhteensä 166,5 -> AVO1 ja 4. sija kovatasoisessa avo-luokassa.

Treenikaveri Satulle avo 1: 179 pistettä Iriksen kanssa ja olihan hienoa työtä, onnea!! Onnea myös Sonja ja Osku, voi1!!! Olipa hyvät kokeet!! 😉

Winha tokon sm-kokeessa 2010

Illalla kotiuduttuani, alkoi kamala kaatosade. Koska kelit ovat jo välillä viilenneet, ollaan aloiteltu koirajuoksukautta pikkuhiljaa. Ajattelin, että sade harmittaa vähiten kun lähdetään kunnolla hikoilemaan ja valjastin taas tuon mun kääpiövaljakon vyölle. Kokeilin Winhaa viime talvena keulille ”johtajaksi”, mutta vielä sen pokka ei riittänyt juoksemaan Emman edessä, vaan jäi odottelemaan ja vilkuilemaan, eikä selvästi tuntenut oloaan mukavaksi. No, nyt sitä pokkaa riitti, ja vauhti oli sen mukainen.

Winha keulilla, hurjan alkuhuudon saattelemana lähdettiin. Emma taisi ekan kerran taaempana juostessa lähteä pikku kisaan. Kiukku juoksi uusissa hankaamattomissa (!!) valjaissa ja taisi sekin vähän innostua. Juostiin pitkää ylämäkeä ja koirat kuumuivat.Tuli alamäki. Ja auts!!! Tuollainen pikkusen heinittynyt lenkkipolku osaa olla kaatosateessa meleko liukas. Pöpelikköön mentiin mukkelis makkelis niin, että heilahti ja tämä ohjaaja parantelee nyt polvia ja pakaraansa. Polvet selvisivät mustelmilla ja naarmuilla, pakara ilmeisesti venähti, koska pahin kipu alkoi vasta kotona. Kotiin kuitenkin päästiin ja olihan ainakin vauhtia ja kivaa. 🙂 Eilen oli kyllä Winhan päivä. Siitä on tullut tosi hyvä vetojuhta pieneen valjakkoon! Näyttäisi, että Emman rinnalla myös oikea ja vasen alkavat hahmottua. No, ainakin oikea. 🙂

h1

Linkkivinkki ja ajattelemisen aihetta

31 heinäkuun, 2011

Nyt osui niin mieluinen linkki silmiin (kiitoksia vinkistä), että pakko jakaa se täälläkin:

http://www.johnevans.org.uk/terriers.html

Siinäpä sitä on miettimistä itse kullekin jos asia kiinnostaa.

Mun lempilauseeksi taisi nousta tuosta artikkelista seuraavat sanat:

”John said: ”I occasionally take my terriers along to Country Fair’s and Working Terrier shows. Occasionally, a judge will have some knowledge of the history of the breed, and Jack has won quite a few shows, and so has Molly, but a lot of judges wouldn’t know an original Fox Terrier if it stood up in their soup, and often the prize is awarded to any white’ish dog which has the biggest head and jaws on the day. People say to me it’s the ”fashion” to produce these large headed dogs with powerful jaws, and I should do the same to win, but I’ve always been fairly anti-fashion, and I don’t breed dogs to win rosettes anyway.”

JA

”They are often heard to say that a terrier should be large headed, and with a strong, vicious bite. These are the kind of people who drive their terriers to a fox’s earth in a van, or pickup truck (after all their terriers are so far removed from the original conformation, they couldn’t “run with the hounds”, nor smell a trail), where they then dig a hole which is large enough for their terriers to get through so as to enable it to be involved with a vicious fight to the death with a fox. ”

No, oli siellä monta muutakin kohtaa jotka saivat hymyilemään ja toki miettimään myös omia koiria ja omia ajatuksia. Ajattelemisen aihetta tosiaan.

h1

Tokoeläimiä

29 heinäkuun, 2011

Kiitokset tokoykkösonnituksista – samoin synttärisellaisista. 🙂 Täällä on jatkettu jo treeni- ja koerintamalla ja Emma kävi tuossa välissä jo yhden evl-kakkosenkin tekaisemassa. Tosi huonoa tuuria oli yhdessä liikkeessä ja siihen kosahti. Lähellä mentiin ykköstä toistamiseen.

Ja on mulla on aika hienoja tokoeläimiä. Enpä uskonut, että tämä päivä tulisi kun näin sanon, mutta: Niitä hienoja tokoeläimiä on kolme kappaletta!!! Kiukku ❤ Siis kyllä, myös Kiukku!

Osallistuttiin siis Parikkalan tokoepiksiin. Kisaamattomien mölliluokkaan osallistui Kiukku, seuraavin pistein:

Luoksepäästävyys 9 1/2

Paikalla makaaminen 9 1/2

Seuraaminen 9 1/2

Liikkeestä seisominen 9

Luoksetulo 10

Estehyppy 7 1/2 (tuli vastaan, mutta pomppas äkkiä takas kun muisti, että hitsi, piti odotella paikallaan…)

Kokonaisvaikutus 9

Näillä tuli pisteitä 109,5 / 120 !!!  Sijoitus 2./7.

Hieno, rakas, pikkukärppä, jonka maltilla ja kohelluksella, intopompuista puhumattakaan, en olisi ikinä uskonut. Melkeinpä ensisijaisesti tuonne Kiukun takia lopulta lähdin, pitämään sen kanssa hauskaa kun kerrankin saan Kiukun kanssa osallistua. Olipa kivaa!!!

Winha osallistui avoon, joka tehtiin kisamaisesti:

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 10

Maahanmeno 8 1/2

Luoksetulo 6 (ai vähän ennakoi pysäytystä..)

Seisominen 10

Noutaminen 10

Kauko-ohjaus 8

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 179 / 200 ja 2. sija Winhallekin, tasapuolisuuden nimissä! 🙂

Emma suoriutui evl-urakasta kunnialla. Evl:aa ei enää tuomaroitu, mutta liikkuroitiin kokeenomaisesti, ruudusta liikkeen poikki, kahdessa osassa. Kaukojen istumaannousun kanssa on ollut nyt viikko ongelmia, niin tänäänkin. Muuten suoriutui upeasti ! Hieno Emma. Ruutu löytyi, vaikka oli hassut merkit (keltaiset pullot), häiriömerkkejä ja ties mitä. Samoin ohjatun oikea löytyi, vaikka ruutu oli samassa suunnassa. Hienoa hienoa hienoa… Ja kivaa välillä tämäkin taas.

Emma lähtee nyt hierojalle, Winha harjoittelee kaukoja vaihtelevan mittaisella tauotuksella ja Kiukku jatkaa siitä mihin jäi, eli hauskan pitämistä, myös kentillä. 🙂

h1

EVL1

22 kesäkuun, 2011

”Herra varjele, mikä sieltä tulee….” Tulihan se sieltä!!! Vuoden pisimmän päivän ja yöttömän yön kunniaksi oltiin Emman kanssa Mikkelissä toko-kokeessa, siis keskellä yötä, yökokeessa. Valoisa kesäyö teki kyllä kokeeseen ihan omanlaisensa mukavan tunnelman ja Puumalan järvimaisemien kautta oli tosi kaunita ajellakin yöauringossa.

Ja mikäs oli ajellessa, kun kaikki meni niin hienosti kuin meni. Emma karisti mun koepaineet viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäisenä liikkeenä nollasi paikallamakuun. Kentällä oli itikoita ja olin löytänyt Emman kyljestä tosi pitkän, irtoavan, kuivan ruven. Jompaa kumpaa ilmeisesti oli alkanut kalvamaan hampaillaan ja noussut siinä sivussa istumaan. No, tekevälle sattuu ja istumisesta tulikin jo sitten 10.

Liikkeet tehtiin kaikki poikkeuksellisesti yhdessä pötkössä, sekalaisessa järjestyksessä. Pisteet: Istuminen 10, makuu 0, seuraaminen 7 1/2, “zeta” 9, luoksetulo 9, ruutu 9, ohjattu 9, metallihyppy 9, tunnari 8 ja kaukot 9. Yhteispisteet 265,5 ja siis EVL1!!!!!!!!!!!! Kokeessa tuli kaksi ykköstä joten Emma sijoittui toiseksi (8 evl-koiraa).

Ei tullut pieneen mieleen, että nollan jälkeen voitaisiin vielä ykköseen yltää, mutta kun kokeen edetessä huomasin Emman vireen pysyvän kohdillaan ja keskittymisen kestävän lievästä koekuumumisesta huolimatta, uskaltin jo toivoa hyviä suorituksia loppuun saakka. Sen verran kuitenkin tulistui piiiiiiitkässä seuraamisessa, että vauhtiliikkeissä vauhtia oli niin, että hirvitti. Pelkäsin todella, että nyt tullaan luoksetulot läpi ja ruudussakin takaseinä kolahtaa kun vauhtia oli niin, että hiekka pöllysi. Näemmä Emma pysyi kuitenkin kuulolla ja suoritukset olivat hyvinkin täsmällisiä suhteessa käskyihin. Hyvä Emma!!! ❤

Summa summarum: Ihanaa kun kaukot alkaa toimia koetilanteessakin!!!!! :))

h1

Tokohehkutusta

15 kesäkuun, 2011

Hirmuisen sm-tokon jättämän harmistuksen jälkeen paistaa taas aurinko risukasaan. Mieleni tekisi hehkuttaa siihen malliin, että varmaan tästä ”aallon pohjasta aallon harjalle”-hehkutuksesta joku tekisi jo helposti jonkun kaksisuuntaishäiriödiagnoosin. Mutta tehköön.

Aloitetaas hienoilla uutisilla jotka jo kotisivujen puolella hehkuttelinkin: Sijoitustyttö Devi (Repoketun Gini) ja ohjaajansa Riikka tekaisivat eilen Devin ekassa toko-kokeessaan 186 pistettä eli YKKÖStuloksen kera kunniapalkinnon!!! Hienoa. Devi ei ehtinyt vielä täyttää vuottakaan joten suoritus on siihenkin nähden vallan uskomattoman erinomainen.

Hyvää mieltä on saatu myös kotioloissa omissa treeneissä. Winha näyttäisi pääsevän paikallamakuun ”traumastaan” odotettua nopeammin ja makaa nyt jo rauhallisesti kun on kotioloissa joko yksin tai Emman vieressä. Huomenna kokeillaan toisen, vähän vieraamman, koiran vieressä. Näyttäisi myös, ettei paikallamakuun ongelmat vaikuta muihin liikkeisiin vaikka se siellä Klaukkala koepaikalla olikin vielä ihan kamalaa. Ollaan päästy avoimen liikkeissä hyvän matkaa eteenpäin ja raapustankin itselleni muistiin tilanteen tällä hetkellä:

PAIKALLAMAKUU: Työstetään. Piilo oli jo valmis ennen Klaukkalan koetta, nyt tarvitsee selvittää tilanne uudelleen.

SEURUUT: ok

LIIKKEESTÄ SEISO ja MAAHAN: Avoon vain pieni muutos, ohjaajan taakse kävely ei ongelma. Siis ok.

LUOKSETULO: Totaalisen kesken, mutta etenee huimaa vauhtia. Vasta ennen koetta päätän tehdäänkö läpijuoksu vai pysähtyykö riittävän varmasti.

NOUTO: Ok. Harjoitusta tarvitaan käskyttämiseen (ei lähdetä liikkurin käskystä vaikka kivaa oliskin)

KAUKOT: Pari metriä tarvitaan vielä välimatkaa…

HYPPY: Ok. Näyttää tulleen kertatreenillä kuntoon.

Eli josko saadaan paikallamakuun itseluottamus takaisin, päästään kokeisiin ennalta ajattelemassani aikataulussa. Jos taasen ei makuu suju, jätän kokeet väliin suosiolla jottei ongelma ainakaan pahene.

Winha Klaukkalan SM-tokoissa

Winha on aika super! ❤ Klaukkalasta valkattu uusi narupallo ja tosi myöhäisherännäisenä syttynyt taisteluhalu vievät pienet ”traumat” aika tehokkaasti mennessään. 🙂

h1

Winhalle ALO1 – ja pettymyksen purkauksia

13 kesäkuun, 2011

Koska noi omat kotisivut ovat lähteneet toimimaan ihan hyvin ja osaan niitä jopa jotensakin päivittää, siirtynee tämä blogi jälleen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, treeniblogiksi. Toki saatan tänne päivittää muitakin juttuja ja ”vatvoa” joitain asioita kotisivuja syvällisemmin, mutta pääasiassa niitä treenejä. Pidän treenipäiväkirjaa ensisijaisesti itselleni, mutta koska ei niissä ole mitään salaista, en tarvitse salasanoja tms.  Se tarkoittaa kuitenkin sitä, etten mieti hirveästi kirjoitusasua, saati sitä onko joku juttu tylsää luettavaa vai ei, vaan käytän kirjoituksiani treenien suunnitteluun ja tallennan niitä vastaisuuden varalle itselleni. Jos siis haluat lukea vain tuoreimmat kuulumiset lyhyesti tai et muuten ole kiinnostunut mun syväanalyyseista treenien suhteen, löydät etsimäsi kotisivuilta http://kenkku.com/ ja sieltä siis ”uutiset”.

Ja sitten seuraa vuodatusta. Ja jos joku tätä lukee, myös varoitus muille. ÄLÄ VIE TOKO-KOKEESEEN KOIRAA JONKA PAIKALLAMAKUU ON HYVIN EPÄVARMA. Pliis. IKINÄ. Vahinkoja sattuu k aikilla ja eläimiä ne koiratkin vaan ovat, mutta jos lähtökohta on jo se, ettei makuusta ole varmuutta, ÄLÄ vie koiraa kokeeseen. Häiritsemällä muiden paikallamakuuta voit pilata toisen koiran kokeen – tai myös toisen koiran koko siihenastisen työn. Sama se miten kenenkin yksilöliikkeet sujuvat, mutta paikallamakuussa on helppo pilata muidenkin suoritus (ja koko kiva harrastuskesä).

Ja sitten asiaan. Oltiin Winhan kanssa keskiviikkona Vantaan iltakokeissa, alokasluokassa, luonnollisesti. Paikallamakuu oli lähinnä farssi. Kuka ei mennyt maahan, kuka ei siellä pysynyt ja sitä en edes tiedä mitä kukakin ohjaaja teki. Winhan kanssa tehtiin aika kova työ paikallamakuun rauhallisuuden eteen. Se on aina pysynyt hyvin, mutta se, ettei se paineistu ja jännitä rivissä, vaati kovasti harjoittelua. Ja niipä se pysyi nytkin hyvin! Ekat liikkeet siis 10 ja 10.  Hihnassa seuruu meni edelleen hyvin: 9 1/2. Taluttimetta seuruussa Winha häiriintyi jostakin kehän laidan haukkujasta ja siitä oikeutetusti pisteet 7 1/2 kun kerran pomppasi viereltä kauemmas ja jouduin antamaan lisäkäskynkin. Tuon jälkeen maahanmeno meni istumiseksi (= 0 p.), luoksetulo 10, seisominen 10 ja estehyppy 9. Hienoa Winhuuus! 🙂 Se oli niiiiin hieno. Pisteet riittivät nollasta huolimatta ykköseen. Jes! Parasta oli koiran mielentila. Se teki kuten treeneissä. Mahtavaa. Tutut tietävät, että sitä työstetty.

Viikonloppuna lähdettiin sitten Klaukkalaan SM-tokoihin. Winha oli ilmoitettu viimeistä kertaa alokkaaseen, IKK:n joukkueessa. Tai niinhän minä luulin, että viimeistä kertaa. Saahan nyt nähdä mitä tehdään. Päivä oli kuuma ja koiria paljon, ihmisillä hyvä mieli ja järjestelyt toimivat. Winhan vuoro oli 6. paikallamakuuryhmässä.

Luoksepäästävyydestä tuli taas 10, tottakai. 🙂 Makuussa Winha meni hienosti ekalla maahan ja jäi rauhallisesti. Rauhaa kesti sen viisitoista sekuntia, kun viereinen dalmis nousi istumaan, heilutteli häntää, kääntyili  – ja HYPPÄSI WINHAN NISKAAN! JUMALAUTA. Ihan ei dallu ehtinyt päälle kun Winha väisti hurjaa vauhtia alta ja tuli anteeksipyytelevän näköisenä mun luokse. Uusia ei saatu. Tuomari totesi koiran lähteneen eikä dallu ehtinyt koskeakaan. Selevä. No, silläpä ei niin väliä ollutkaan, koska siinä mielentilassa tuskin olisin pystynyt Winhaa uudelleen paikkamakuuriviin jättämään. Eipä sen yksilöliikkeistäkään ihmeitä tullut. Kaikista tuli pisteitä, mutta kaikissa piti vähän pälyillä sinne tänne. Luoksetulo oli 10 ja muista kai jotain seiskan pintaan. Se väisti jopa minua kun palasin vierelle seisomisissa (seisominen ja hyppy). Että silleen. Ja kiitokset dallun omistajalle. Koiran vika tämä ei ollut, se ei ole sen vika, ettei sitä ole koulutettu. Toivottavasti treenatessasi (jos sellaista harrastatte) muistat miettiä sitä miten kivaa on kun koiralle on turha kertoa, että mitään hätää ei ole, eikä vastaava yleensä toistu…

Ja joo. Ei Winha pelkää muita koiria. Se on ihan reipas ja normaalijärkinen koira. Mutta kun se jätetään käskyn alle makaamaan, se toki luottaa siihen, että kaikki sujuu kuten on treenattu. Lisäksi se on opetettu olemaan skarppina ja pitämään kontaktia ohjaajaan eikä seuraamaan josko joku päättää sivusta ”yllättää”. Se on käskyn alla ollessa toinen tilanne kuin muuten vapaana jolloin Winha mielellään leikkii muiden koirien kanssa. Paikallamakuu on ollut Winhalle se liike jossa se on jostain syystä muutenkin jonkin verran paineistunut. No, nyt paineistuu ainakin ja treeni sen eteen on ollut turhaa.

Mentiin eilen omalle kentälle sitten tekemään ”palauttavia” treenejä. Jätin Winhan paikallamakuuseen ja saman tienpä näinkin dallun tekemät hienot työt. Winha meni niin pieneen kasaan kuin pieni koira vain osaa ja tärisi kuin haavanlehti. Tilannetta helpotti se, että jäin lähelle ja palkkasin kun jännityksestä huolimatta pysyi. Laitettiin Emma makaamaan ihan sen lähelle ja vapauttamisen jälkeen leikittiin välissä. Kolmas, eli viimeinen treeni, onnistui jo kivasti (kunhan pysyin lähellä). Tästä on pitkä ja kivinen tie jatkaa…

Kyllä toko on kivaa ja ääliöt koiranomistajat myös.

Ja edelleen, jos tätä joku lukee, haluan korostaa, että tiedän kyllä, että vahinkoja sattuu. Aina joku voi lähteä vaikka liike on ”varma”. Voi tulla myös kohtuuttomia häiriöitä. Mutta sen kyllä sitten näkee ja se on ihan eri tilanne, jos liike ei alun alkaenkaan ole hallussa. Tässäkään tapauksessa, koiralla ei ollut aikomustakaan pysyä rivissä ja sen ainut ajatus oli vain etsiä itselleen leikkikavereita. Eikä koira ollut edes pentu. Huokaus.

V**tuttaa niin, ettei veri kierrä, mutta lopetanpa asian vatvomisen kun sain purkaa. Painan leuan rintaan ja astelemme kohti uusia pettymyksiä. Yritän treenata normaalisti ja saada vaan koiran unohtamaan. Me vielä palataan kehiin – mutta tuskin ihan kohta avoon. Kiitos kanssatreenaajille – niille epäitsekkäille jotka jo nyt ovat lupautuneet häiriökoiriksi ja avustajiksi. Meiltä löytyy vastavuoroisesti avustajakoiria – ja ohjaaja.