Helpotuksen huokaus

Paljon on tapahtunut ja koirat ovat pitäneet omistajansa kiireisinä pikku tempauksillaan. On oltu oma-aloitteisessa hirvijahdissa ja päädytty löytökoiriksi, on oteltu ketun kanssa ja hoidettu taas pikku vaivojakin.

Tärkeimmät ja hienoimmat uutiset pitkään aikaan tulivat kuitenkin eilen sähköpostissa kun Emman sekä Kiukun linssiluksaatiogeenitestin tulokset tulivat:

Repoketun Coco Colada – This dog is CLEAR of PRIMARY LENS LUXATION Starrose Ready To Love – This dog is CLEAR of PRIMARY LENS LUXATION

Siis kumpikin parson terveitä!!!

Tälle otetaan sitten viikonloppuna lasilliset kun Kiukun kasvattaja, siskonsa omistajineen sekä muutama muu reipas luolaterri saapuvat vieraaksi muutamaksi päiväksi jahtiin. Tuli saalista tahi ei, löytyy hyvä syy vähän juhlistaa.

Kiukun lisäksi myös Kiukun Obi-sulhanen todettiin jo aiemmin terveeksi. Näinollen Kiho-tytärkin tiedetään TERVEeksi ilman testiäkin. Lisäksi terveiksi on todettu Kiukun Mili-äiti sekä siskot Tuittu ja Miina. Upea juttu.

Emman sukulaisista ainakin äidin tulos on vielä tulematta.

R.i.p. Nemo 15.5.2005 – 12.11.2009

Kovin kovin lyhyeksi jäi  minun ja Nemon yhteinen tokotaival. Lepää rauhassa rakas Nemo. Minulla ja niin monella on kova ikävä.

Nemon murheellisesta poismenosta huolimatta elämän on jatkuttava. Muut koirat vaativat huomionsa ja harrastuksensa, onneksi. (Olen esittänyt treenikavereille toiveen, että jutellaan näistä surullisista asioista vaikka treenin jälkeen jotta oma mieli on parempi touhuta muiden koirien kanssa. )

Emman kanssa tokoiltiin viikonloppuna Pieksämäellä. Kokeet menivät oikein hienosti ja niiden paras anti olikin hyvä yhteistyö. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä minä en jännittänyt aivan älyttömästi vaan pystyin omasta mielestä toimimaan lähes normaalisti. Tein myös pieniä kokeiluja jotka osoittautuivat fiksuiksi. Jätin liikkeiden välillä kaikki käskyt pois silläkin riskillä, että Emma karkaa. Ei karannut. En myöskään jutellut sille hermostuneella äänellä turhia vaan annoin pelkät tehtäväkäskyt ja liikkeen loppuun hillityt kehut.

Ja seuraavassa tulokset. Lauantai 14.11.2009, voittaja-luokka, tuomarina Tommi Varis:

Paikalla makaaminen 0, seuraaminen 7, istuminen seur.yhteydessä 8, luoksetulo 6, ruutu 9, hyppynouto 8 1/2, metallinouto 8, tunnistusnouto 7, kauko-ohjaus 8 1/2, kokonaisvaikutus 9. Yhteensä 216 pistettä = III-tulos.

Sunnuntaina 15.11.2009, voittaja-luokka, tuomarina Markku Mäntynen:

Paikalla makaaminen 0, seuraaminen 7, istuminen seur.yhteydessä 9, luoksetulo 0, ruutu 8 1/2, hyppynouto 9 1/2, metallinouto 9, tunnistusnouto 9, kauko-ohjaus 8, kokonaisvaikutus 8. Yhteensä 202 pistettä = III-tulos.

Ja kootut selitykset: Hienosti  meni!! Noi pisteet on hyviä ja suoritukset olivat hyviä. Paikallamakuut nollaantuivat molempina päivinä koska Emma nosti istumaan. Olen varma, että sen oli vain niin kylmä, että makaaminen oli kamalaa. Pääasia ettei se lähtenyt mihinkään. Nyt tehdään makaamisesta taas mukavampaa enkä makuuta Emma-rukkaa kylmässä. Tosi inhottava juttu koiralle kun en tajunnut tätä kylmyyttä jo ilmoittautuessa.

Luoksetuloa on työstetty ja se oli jo paljon parempi. Kaukot olivat positiivinen yllätys (tein ennen koetta paljon harkkoja pienellä välimatkalla) ja mikä tärkeintä, kovasti työstetty tunnari toimi! Oikea palikka ohjaajalle molempina päivinä ja pienet pistevähennykset vain kosmeettisista pikkuvirheistä perusasennoissa ja kapulan tuomisessa.

Nopeimmat laskivatkin jo, että ekana päivänä olisi paikkamakuun kympillä irronnut ykköstulos. Se ei siis ole mahdottomuus!!! Kyllä se vielä sieltä tulee. Me noustaan täältä kunhan kelit lämpenee Emman ohutkarvaiselle mahalle sopivaksi. Treenit jatkuu.

Meidän laumassa jatketaan taas myös sairastelua. Illalla huomasin, että Emman tassu tulehtuu pahaenteisesti samalla tavalla kuin vajaa vuosi sitten kun varpaaseen tuli kasvain (joka leikattiin heti). Syödään antibioottia ja seurataan tarvitaanko  muuta hoitoa. Kiukun virtsakontrolli sen sijaan oli viimekertaista parempi eikä yhtä virtsakontrollia kummempaa jatkohoitoa tässä vaiheessa tarvita.

Toivoisin jo kovasti huonon onnen kääntyvän koko lauman terveystilanteen osalta. Kummallista ja todella raskasta kun kaikki kasaantuu yhtä aikaa, mutta toivotaan, että sitten ollaan kohta sitäkin pidempään terveinä.

Rutiinia, rutiinia, toistoja, toistoja…

Päivän sana Emman kanssa oli tänäänkin toistot. Vuorossa luoksetulon pysäytykset (edelleen ja aina vaan), hyppynouto ja ruutu sekä kotona sisäharkkana kaukot. Luoksetulon pysäytyksissä toimii tuo tosi näkyvä takapalkka eli pallo parin metrin päässä. Ollaan tällä konstilla saatu pitkästä aikaa hienoja onnistumisia enempi ku aikoihin yhteensä. Hyppynoutoon myös hyvät suoritukset myös vinoon heittämällä. Hyvä Emma! Kaukoja teen nyt vaan kotona ja kuten muissakin, haen isoilla toistomäärillä rutiinia. Toivotaan, että kantaa hedelmää.

Ja itselle muistiin merkitään: koirat saaneet tänään matokuurit.

Winha on tänään ollut ihan apina. Kentällä meni ranttaliksi kun oli väsynyt, itsepäinen ja kuuma saalispalkan kanssa. Riehuttiin ja lopulta äristiin ja puristiin ja lähdettiin kivan leikin jälkeen autoon. Illalla sosiaalistuttiin sitten kyläilemällä uudessa paikassa, lenkkeilemällä hihnassa ihmisten ilmoilla ja uuden koira- sekä ihmistuttavuuden kera. Winhan kanssa tehtiin samalla myös “tunti ilman Kiukkua”-harjoitus kun Kiukku odotteli toisen kiekan autossa.

Vastoinkäymisiä

Joskus kun kaikki taivaankappaleet sattuvat väärään asentoon yhtä aikaa, alkaa huono tuuri kasaantua. Erittelemättä nyt ihan kaikkia yksityiskohtia, vastoinkäymisistä suurin on ollut Winhan tapaturma.

Kahdeksanviikkoisen koiranpennun pää on kuin kananmunan kuori kun se sattuu osumaan oikein huonosti johonkin oikein lujaa. Meillä kävi niin että isokoira ja pienikoira nahistelivat, pienikoira hyppi silmille ja roikkui korvissa kunnes isokoira ärähti. Tilanteessa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, saahan tuollaisesta sanoakin.  Mutta Winhapa lensi lattiaan, löi päänsä ja huuto oli  hirveä. Muutamassa sekunnissa päähän nousi iiiiiiso patti ja kipeähän se oli.

Winha vaikutti kuitenkin hetken päästä normaalilta ja meni nukkumaan. Eläinlääkärin mukaan muuta ei ollut tehtävissä kuin seurailla. Herättelin Winhaa varmuuden vuoksi koko seuraavan yön aika tiheään ja hellyyttävällä tavalla myös Kiukku jaksoi seurata sen tilannetta. Winhan vara-äippänä se istui huolestuneena Winhan häkin vieressä koko illan ja nukkui siinä vielä yön seuraillen Winhan vointia. <3

Mitään oireita ei kosketusarkuutta ja hurjaa turvotusta lukuunottamatta ole tullut joten lääkäriinkin mentiin ohjeiden mukaan vasta arkena päivällä. Luottolääkärimme Jaanan diagnoosi oli todennäköinen kallonmurtuma jonka “hoitona” on tässä vaiheessa pelkästään seurailua. Kallossa tuntuu lääkärin sormin tunnusteltuna selkeä “reuna” jota siellä ei kuulu olla. Onni onnettomuudessa on se, että siellä tuntuu myös aukileet jotka ovat Winhalla vielä auki. (Kaikilla tämänikäisillä ei käsittääkseni ole joten tuuriakin oli matkassa.) Kallo siis joustaa ja antaa periksi jos turvotusta on pään sisällepäin eikä turvotus näin paina aivoja.

Normaalisti tällaisessa tilanteessa olisi jouduttu Helsinkiin Aistiin jossa olisi tehty magneettitutkimus ja sen mukaan leikkauksella huolehdittu että kallon luut ovat oikein ja tarvittaessa vaijereilla varmistettu että ne myös pysyvät oikein. Nyt kun Winhan kallo vielä joustaa, ei kallon luiden kuulukaan pysyä paikallaan eikä tällaiseen ryhdytä jos mitään oireita ei kipua lukuunottamatta ilmene.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että turvotus on päivä päivältä laskenut eikä mitään oireita ole ilmennyt. Peukut pystyssä ettei ilmenekään! Jos näin hyvin jatkuu, kahden viikon päästä voimme huokaista helpotuksesta ja unohtaa koko asian. Jos oireita ilmenee, hoidamme pikkuneiti sarvijaakon kuntoon. Helpottavinta on tietää, että hoito on olemassa mikäli sitä tarvitaan.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Eipä sitä olisi osannut arvatakaan miten pian tästä winhuska pikkuneidistä, sarvijaakosta, paukapäästä, pikku höröstä, mymmelimyystä tuli niin rakas. Kyllä aika pysähtyi sunnuntai-iltana kun luulin ensin että kävi vielä huonommin, mutta nyt alkaa jo helpottaa kun ennuste sekä tämänhetkinen tilanne on hyvä.

PEEÄS. Ottakaa ihmiset koirillenne vakuutus!

‘Älykkäitä’ koiria

Winha on kotiutunut ilmeisen hyvin. Ruoka maistuu kupista sekä Kiukun tissistä, ulkoilu on kivaa ja tarpeet tehdäänkin enimmäkseen pihalle. Kaikki uusi on mielenkiintoista ja tutkimisen arvoista, mutta tutkimusmatkojen ja riehupainien jälkeen osataan rauhoittuakin. Pari yötäkin on nukuttu jo ihan pikaista aamuyön pissatusta lukuunottamatta kokonaan. Etenkin Kiukun kanssa on hirmu kivaa! Antaapa kuvien kertoa:

Sohvan alla on ihan paras painipaikka

Maistuu se leikki sohvan päälläkin

Osaapa Winha kokeilla tuhmailuakin. Sille maistuu ihan KAIKKI repun nauhoista, kengistä, talutushihnoista, tuolin jaloista, matoista ja keraamisista ruokakupeista lähtien. Kaikkia tavaroita on myös hirmu kiva kantaa ja siirrellä paikasta toiseen. Se osaa myös juosta karkuun pihalla kun ei haluaisi märkään nurmikkoon pissalle ja taitaapa tuo osata pari muuatkin kikkaa kokeilla emäntänsä ja vanhempien koirien hermoja. Ääntäkin siitä tarvittaessa lähtee!

Kun on oltu tuhmia, varma keino selvitä liristä on pieni söpöstely.

Kiukku toimii Winhalle varaäippänä. Se hoitaa puhtaanapidon, välipalat ja leikityksen joten kaikenkaikkiaan Winhan elämä on kovin helppoa.

Emman kanssa valmistaudutaan pariin lähialueen toko-kokeeseen ja molemmat parsonit osallistunevat erkkariin. Tokoon hiotaan ahkerasti liikkeitä entistä varmemmiksi ja erkkaria varten pitäisi kai karvallekin tehdä jotain. Jotenkin ei ole saanut aikaiseksi kun ei meinaa muutenkaan löytyä oikein näyttelyintoa. Innolla lähden kyllä erkkariin tuttuja tapaamaan joten siellä nähdään!

Kiukun erkkariin osallistuminen riippunee sen karvoituksen ja ihon kunnosta. Iho on kuiva ja karvaa ei liioin ole imetyksen jäljiltä. Peruskunto alkaa kuitenkin jo kivasti palautua ja jotain lihaksien tapaisia on alkanut muodostua käpylehmän luuston suojiksi. Jatketaan samalla, lihaa ja liikuntaa -linjalla.

Jänniä aikoja

Jänniä aikoja aletaan elellä täällä suunnalla. Kiukun progesteronitestin tulos oli tiistailta 1,4, eli hieman koholla. Tämä tarkoittaa sitä että huomenna Kiukku lähtee reissuun ja seuraavan kerran testi tehdään perjantaina. Perjantain tuloksen mukaan sitten toimitaan ja aikanaan heinäkuun lopulla toivotaan tämän kaiken tuottavan fiksuja ja filmaattisia palleroisia Kaisan ja Annen pentulaatikkoon. Kiukun sulhanen on vanhempi herrasmies, Obi (Claremorris Oberon), mukava ja komea käytännön metsästyskoira Itävallasta. Kiinnostuneet, käykääpä katsomassa upeita kuvia Obin perheen sivuilta. Jos jotakin tältä yhdistelmältä odotan niin fiksuja, hyvähermoisia metsästyskoiria. Toivotaan parasta! Jännittämättä tuskin maltan olla. (Anne pliiiiiiis, jos sittenkin ottaisin yhden…????)

Nyt kun Kiukku aloittaa nämä ihan muut puuhat ja siirtyy aikanaan toivottavasti äippälomalle, keskitytään harrastustouhuihin vuorostaan enempi Emman kanssa. Emma on tässä pikkuhiljaa valmistautunut tokon voittaja-luokkaan ja on aika tehdä itselle pientä väliyhteenvetoa.

Liikkeistä valmiina ovat tällä hetkellä paikalla makaaminen, istuminen, luoksetulo, hyppynouto ja metallinouto. Tai joo, eihän valmista olekaan, mutta nämä siis niitä liikkeitä joiden kanssa ollaan vaiheessa “hiotaan oikea suoritus entistä paremmaksi”.

Kesken, mutta hyvällä mallilla oon seuraaminen taluttimetta. Perusseuraaminen sujuu, mutta askelsiirtymissä on vielä tarkkuuden ja maltin kanssa tekemistä, samaten seuraamisen kisakestävyys on meidän ikuinen murheenkryyni. Ruutu alkaa sujua hienosti, mutta vaatii etenkin erilaisilla merkeillä ja eri paikoissa harjoittelua. Itseasiassa viime viikolla saatiin ensimmäinen aivan oikea suoritus niin ettei Emma nähnyt ruudussa olevaa namilätkää, paikka oli uusi ja ruutumerkit vieraat! Hurraa.

Lisäksi kaukokäskyt ovat vaiheessa. Avoimen luokan istu-maahan-kuvion lisäksi ollaan tehty maahan-seiso-maahan liikettä siihen maalliin että liikerata alkaa olla oikea noin metrin välimatkalla. Seiso-istu-seiso on vielä kokonaan vaiheessa enkä ota sitä ennen kuin nämä kaksi ensin mainittua liikesarjaa sujuvat kuin vettä vaan. Asia kerrallaan, hiljaa hyvä tulee.

Ainut täysin alkutekijöissään oleva liike on siis tunnistusnouto. Tämän kanssa hakataan päätä seinään ja kaikki vinkit otetaan vastaan. Ollaan harjoiteltu yhden kapulan etsimistä hajulla sekä muiden kapuloiden kauemmaksi laittamista. Välillä vaikuttaa että nyt Emma ymmärtää mitä yritän sille kertoa… kunnes huomaan ettei sillä ole mitään käsitystä mitä pitäisi tehdä. Kääks miten vaikea liike tämä on, siis minulle opetettavaksi, ei varmastikaan koiralle kunhan itse osaisin sille kertoa…

Nyt kun kirjoitan tämän tilanteen auki, huomaan että mehän ollaan ihan hyvällä mallilla. Tähtäin on lokakuun lopun kokeessa joten aikaa on ja maltti on valttia. Silloinkaan en mene kokeeseen jos kaikki on ihan kesken, mutta jotakin tavoitteita on oltava jotta muistan välillä nostaa vaatimustasoa ja tehdä treeneistä vaihtelevia. Emman kanssa on kiva treenata – se  nauttii kaikesta puuhastelusta, haluaa namipalkkaa ja rakastaa leikkejä.

Heinolan mejäviikonloppu

Meidän viikonloppu meni aurinkoisessa kelissä koetunnelmissa. Kiukku oli ilmoitettu Heinolaan mejä-kokeeseen, mutta meidän kannalta kävi tuuri ja peruutuspaikalta myös Emmalle vapautui koepaikka.

Lauantai sujui mukavasti jälkiä tehden ja kauniistä säästä nauttien. Sunnuntai taisi olla vielä lämpimämpi, mutta onneksi kevytrakenteiset, suht ohutkarvaiset koirat pärjäävät vielä näillä säillä kohtalaisesti. Omista koirista jäljelle pääsi ensin Kiukku seuraavanlaisen koeselostuksen kera:

Reippaasti edetyn alkumatkan jälkeen noustiin tuuliselle harjanteelle. Täällä Kiukku joutui tuulenpuuskien armoille, pysähteli epäröimään, palasi kehoituksesta epäröimättä jäljelle. Kulmilla makuun haistelemisen jälkeen uusi suunta löytyi vaivatta. Loppua lähestyessä oksaryteikön kiertäminen jatkui jäljen ylittämisen jälkeen määrätietoisesti vastapäiselle puolelle, ei paluuta. Tästä hukka. Palautettuna päästiin kaadolle joka kiinnosti.

Pisteitä tuli 35 eli tulos AVO2.

Tulos oli oikein hieno, jäljestys taas ei niinkään. Tämän koeselostuksen taakse mahtuu yhden päästäisen tappaminen ja syöminen, hirven kakan syöminen, jäniksen kakan syöminen, sammalien pöllyyttämistä, myyrän kolojen kaivamista, kiville ja tuomarille pöhisemistä, tasajalkaa hyppimistä… Sanoinkin heti kokeen jälkeen etten lähde enää ikinä tuon pikkupirun kanssa metsään, mutta ehkä sittenkin vielä joskus kunhan neiti kasvaa.

Heti Kiukun jälkeen jäljelle pääsi Emma. Emman paperissa lukee seuraavaa:

Innostunut lähtö. Alku jälkitarkasti. Metsän harvetessa ilmavainuinen koira alkoi olla yhä enemmän puuskaisen tuulen armoilla. Ensimmäisen makuun ohituksen jälkeen tuuli jäi selän taakse ja jatko jäi löytymättä. Tästä hukka. Makuulle palautettuna toiselle osuudelle joka menikin mallikkaasti toisen kulman makuulle. Hetken mietittyään ja haeskeltuaan merkitsi makuun persoonallisesti. Loppuosuus hienosti kaadolle joka kiinnosti. Yhtä hukkaa lukuunottamatta Emma antoi tänään itsestään hyvän yleisvaikutelman.

Tuloksena pisteitä 37 ja siten Avo2 myös Emmalle.

Tuomari kehui erityisesti yleisvaikutelmaa ja antoikin siitä kakkostuloksesta huolimatta 4 pistettä (/5). Omasta mielestäni Emma oli loistava. Se puursi Emmaksi tosi rauhallisesti kuin juna raiteilla minun keskittyessä jarruttelemaan. Harmittavasti tuo yksi hukka tuli mutta jospa se vielä joskus jäisi tulemattakin. Hyvä Emma.

Olen tainnut unohtaa kirjoittaa myös Kiukun lut-kokeesta josta ei paljon kirjoitettavaa olekaan. A-tulosta käytiin taas kokeilemassa Ristiinassa, mutta sen verran oli viimekerrasta tyttö oppinut ettei mennytkään suin päin sotimaan. Kiukku tyytyi haukkumaan kauempaa ja tulokseksi jäi D34 pistettä.

Kiukulla alkoi nyt sitten hetkeksi kesäloma kun sen juoksukin alkoi sopivasti tänään. Loman Kiukku onkin ansainnut sillä tiedossa on toivottavasti rankempi urakka  siinä keskikesän paikkeilla…

Monta hyvää uutista – ja jotain sinnepäin

Elikkäs vaihteeksi oltiin taas perjantaina elulääkärissä. Tällä kertaa ei minkään vaivojen takia vaan silmä- ja polvitarkastuksilla.

Kiukku (1,5-v)  tarkastettiin ensimmäistä kertaa. Silmät kirkkaat ja kauniit, ei mitään huomauttamista, mitä nyt silmätipat oli ällöjä. Polvissakaan ei mitään kamalaa, mutta ykköset kumpikin. Lääkäri totesi, että eivät mitenkään “huonot ykköset” mutteivät nollatkaan. Ei tule tämä tulos muuttamaan Kiukun elämää mitenkään, mutta varsin hyvä kun on hyvässä lihaskunnossakin.

Emman osalta tarkastettiin vain silmät jotka olivat terveet. Jotakin pilkkua tai viirua siellä näkyy, muttei mitään sairauksiin viittaavaa. Samat jäljet näkyi kuin viime vuonnakin vaikka lääkäri vaihtui. Ilmeisesti Emman ajat sitten tapahtunut buranamyrkytys jätti silmiin jälkensä.

Lääkäri oli meille jo tuttu eli samainen ihana Jaana joka leikkasi Emman varpaan. Varvas näytti oikein siistiltä ja ilmeisesti on kasvanut ainoastaan vähän arpikudosta. Lääkäri kertoi kasvaimen olleen ns. yksijuurinen ja uskoi sen lähteneen ensimmäisessä leikkauksessa kokonaan pois.

Pääasiassa siis hyviä uutisia!

Itse olen tehnyt viikonloppuna ihan älyttömästi töitä joten tässä väsymyksessä ei tällä erää tämän enempää. Täytyy päivitellä treenikuulumiset paremmalla ajalla. (Emma meni perjantaina ruutuun käskyllä ilman alustaa!)

Elämä jatkuu

Emman varvas vaikuttaa parantuneelta. En osaa toistaiseksi sanoa kasvaako varvas arpikudosta vai uutta kasvainta joten seurailemme pari viikkoa tarkasti. Jos kasvain uusii, on varvas poistettava kun nahka ei riitä leikata sitä enempää, mutta se ei tunnu enää niin kamalalta kun tiedetään että sillä se sitten paranee eikä kyseessä ole mikään pahalaatuinen, saati muualle levinnyt asia.

Nyt kuitenkin eletään sen mukaan että terveitä ollaan. Viikonloppuna ulkoiltiin taas ihan urakalla ja tokotreenitkin on aloitettu taas tauon jälkeen. Tauko teki Emmalle selvästi hyvää, se on – jos mahdollista – entistä innokkaampi.

Viikonloppuna tapahtui myös ihme. Kiukku väsyi!!! Ei tarvittu kuin leikkiä ja painia jonka päälle lauantaina viitisen tuntia metsässä ja jäällä juoksentelua ja sunnuntaina pari tuntia lisää. Pienet tottelevaisuustreenit ja vähän lumitöitä niin johan nuukahti. Kiukku, pieni rinsessa, häiriintyy väsyneenä nukkuessaan todella pahasti siitä että valo häikäisee hänen korkeutensa herkkiä silmiä. Jo pienenä pentuna se työnsi nukkuessaan päänsä kainaloon, tyynyn alle, sohvatyynyjen väliin, minne vaan. Sunnuntaina oli paha tilanne eikä sopivan pimeää paikkaa löytynyt joten takajalasta löytyi silmien päälle ensiapu.

Sitten välillä treeneihin. Kirjailen itselleni tähän ajatusten selkiyttämiseksi pienen yhteenvedon siitä mitä ollaan nyt saatu aikaan Emman kanssa tulevaa voittajaluokkaa varten:

- Paikallamakaamisen harjoittelua jatketaan. Voittajaluokkaanhan tulee minuutti lisää muttei muuten mitään radikaaleja muutoksia.Käytännössä liike valmis.

- Seuraamisen harjoittelua jatketaan myöskin edelleen. Paikallaan käännökset, juoksu ja hidas kävely alkavat olla kunnossa. Askelsiirtymiä ja peruuttamista harjoiteltava seuraavaksi.

- Istuminen seuraamisen yhteydessä alkaa pikkuhiljaa valmistua. Emmahan on ilmoitettu bh-kokeeseen joten tämän liikkeen on tarkoitus olla valmis muutenkin huhtikuussa. Emma sekoittaa seiso- ja istu-käskyt jättäviä tehdessä joten käskysanan painotuksen on oltava selvä.

- Luoksetuloa tehtiin viikonloppuna ekan kerran. Emman maahanmeno on niin hyvällä mallilla että seisominen on se isompi ongelma – ja sekin onnistui avoimessa luokassa joten tuskin muodostuu suureksi ongelmaksi. Jatkamme tasapainottelua vauhdin säilyttämisen ja pysähtymisten nopeuden kanssa.

- Ruutu on vielä ihan kesken mutta hyvällä alulla. Tähän saatiin Salmelta selvät sävelet harjoituksiin ja niitä jatkamme.

- Hyppynouto kesken. Uskon että lähtee kyllä rullaamaan mutta odottelemme vähemmän liukkaita kelejä.

- Metallinouto on ollut kunnossa jo aika kauan kun erään tokoilevan parsonin ohjaaja urpona luuli että liike tulee jo avoimessa luokassa.

- Tunnistusnoutoa on myöskin vasta aloiteltu. Emma osaa etsiä tietyn hajuista kapulaa, mutta vasta tänään otettiin häiriöksi toinen kapula. Vahdin vieressä ettei tule virheitä ja luulenpa, että oikealla tiellä ollaan. On siis kuitenkin vielä täysin kesken ja vaatii paaaaaljon harjoittelua ennen kuin vaikeutamme yhtään.

- Kauko-ohjauksesta on avoimesta tuttu istu-maahan-istu valmiina. Työn alla on jo hitusen edistytty maahan-seiso-maahan, mutta seiso-istu-seiso on tyystin aloittamatta. Kaukot tai tunnari tulee olemaan se eniten töitä aiheuttava tehtävä.

Mikä parasta: KIVAA kun on niin paljon uutta opeteltavaa!!! Ei tarvitse kuin kääriä hihat ja ryhtyä mieluisiin hommiin.

Luolaeläin Kiukku

Kiukun kanssa on tämä loppuviikko luolailtu. Perjantaina käytiin Karin luona putkitreeneissä kokeilemassa josko tyhjän luolan tarkastuskin sujuisi ja sujuihan se, juosten. Varsinainen riistatyö oli myöskin ns. lyhyesti harkattu joten jäämme odottelemaan kokeita ja katsotaan miten käy.

Tänään päästiin taas vieraiksi luolajahtiin. Muutaman tyhjän pesän koluamisen jälkeen löytyi ison kiven alta elämää. Kiukku teki viisaasti haukkuen töitä ja se riitti ketulle joka päätti ottaa jalat alleen ja poistui pesästään…

Seuraava luola oli vielä liian haastava nuorelle Komulaiselle. Kiukku haki alkuun ihan reippaasti mutta etsintä ei tuottanut tällä kertaa tulosta. Kokeneemmalle parsonille saatiin tästä luolasta supi.

Emman varvas on lähtenyt paranemaan oikein mukavasti. Tikit poistettiin perjantaina ja nyt seuraillaan että myös tikkien reiät paranee hyvin eikä kasvain lähde uudelleen rehottamaan. Varpaassa on vielä ihan vähän varaa tarvittaessa leikata mutta jos pääsee vielä samanlainen patti kasvamaan, joudutaan varvas poistamaan. Lääkäri oli toiveikas että kaikki olisi jo saatu pois eikä kasvain näin uusisi.

Eilen tehtiin lenkki isäni mökille jäitä pitkin. Koirat juoksivat reilut neljä tuntia jäällä ja mökkisaarella ja Emma otti ihan varmasti takaisin koko sairaslomansa tekemättä jääneet lenkit. Evästäkin se sai hankittua kun yhytti jäältä miehen jonka kanssa jäi kokemaan verkot. Vaivanpalkaksi Emma tienasi kunnon barffiruokaa, eli matikan pään. Ugh miten “raikas” hengitys siitä herkusta tuli.

Oli siis ulkoiluntäyteinen ja oikein virkistävä viikonloppu. Nyt iltapisuille ja petiin akkuja laataamaan taas.