Paksukiho

Kihon valtakunnassa kaikki hyvin. Kiukku hoitaa pikkurinsessaa rakkaudella ja uutterasti. Pentu voi hyvin ja todella paksusti. Ei ole maitobaarissa kilpailua ja sen kyllä huomaa Kihon vyötärönympäryksestä. Painonlisäys on ollut aika huima.

Kiho

Kiukusta tuli äiti18.7.2009 vähän kahdeksan jälkeen aamulla. “Kiho” eli virallisesti Ruutilan Ihanan Kallis on kaunis ja virkeä neiti joka painoi syntyessään n. 210g. Kiholla on pieni kaksivärinen kolmiomerkki ohimolla ja muuten se on valkoinen. Se on oikein tyytyväinen ja vilkas tyttö joka on yhtä kova menemään kuin jo kohdun liikkeet antoivat odottaa.

Synnytys ei ollut helppo, mutta Kiukku sitäkin taitavampi ja sitkeämpi. Reippaasti se ponnisteli niin kauan että ehdittiin jo lääkärin pöydälle, mutta leikkaukseen ei tarvinnut lopulta turvautua vaikka Kiukku panostikin määrän sijasta laatuun ;-) ja teki nyt vain yhden pennun. Kiukun ja pennun alkutaival meinasi olla rankan synnytyksen jälkeen kivikkoinen, mutta lopulta kaikki on kääntynyt parhain päin ja Kiukku hoitaa reipasta Kihoa ylpeänä.

Vesitöitä

Uusi metsästyskausi lähenee alkuaan. Kyyhkyjahti alkaa elokuun alkupuolella ja sorsastus 20.päivä. Pikkuhiljaa sitten syksymmällä myös luolajahtikin. Vesilinnustusta varten ollaan pikkuhiljaa paneuduttu taas noutohommiin ja “ankkojen” etsintään. Seisojat ovat harjoitelleet omia vesitöitään ja Emma siinä sivussa veri-kokeen (luolakoirien vesiriistakoe) tyyppisiä harjoituksia. Tarkoitus on kokeilla tätä meille uutta koemuotoa vielä tänä kesänä.

Kiukku on täällä töissä minulla tänään toimistopäällikkönä. Kiukku on ihana. Se kävi kahvihuoneessa putsaamassa muruset lattioilta ja nyt se makaa kyljellään tuossa omalla petillään ja on ihan yhtä virkeä ja innostunut kuten kaikki muutkin täällä viikonloppuna työmaalla… Kiukku ja hänen valtava vatsansa lähtevät tänään Kaisan hellään huomaan odottelemaan ensi viikolla tai viimeistään seuraavan alussa tapahtuvaa synnytystä. Seuraavassa kuvassa Kiukun vatsa eiliseltä. Kuten huomaatte, mitään suurta pullistumista ei ole tapahtunut, vain vatsalinja on  epänormaalin alhaalla. 

Tokon osalta olen nyt  päättänyt todella kokeilla Emman kanssa voittaja-luokkaa elokuussa. Kaukot alkavat sujua parista metristä joten harjoitellaan siihen  mennessä riittävä välimatka valmiiksi. Tunnari sujui taas viime treeneissä kuin vettä vaan joten jos ruutu onnistuu pitäisi Emmalla olla hyvänä päivänä mahdollisuudet ihan hyvään tulokseen. Harjoitellaan nöyrästi ja ahkerasti vaan niin eiköhän se siitä jotenkin.

Illalla käytiin seisojien ja Emman kera soutamassa (koirat tulivat uimalla perässä) ja rannalla ulkoilemassa.

Kike...

Flying parson

Ihanat naiset rannalla

Nemo

Otto

Tuosta yhdestä kuvasta tulikin mieleeni, että Mirja Lapanja sanoi Kotkan kv:ssä Emmasta ”should be stronger muscles…” Näin taas näyttelyssä. :-I

“Roope” ilmoittautui

Toissapäivänä Kiukulle varattiin ultra-aika uudelleen. Haluttiin varmistaa, että kaikki on masuasukilla kunnossa kun pieni äiti on edelleen kovin pieni.

Eilen illalla masuasukki, työnimeltään “Roope” sitten ilmoittautui. Ensin se sanoi poks ja sitten muks johon äitinsä sanoi höh. Kiukkua ihmetytti kun sen kylki alkoi pullistella Roopen heittäessä voltteja. Kyllä siellä siis eletään ja varmastikin hyvin voidaan. Roope on vilkas kaveri ja jaksoi heittää volttia pitkin iltaa kun asiaa ihmeteltiin. Nyt näyttää, että Kiukku alkaa jopa hieman levitäkin kun synnytykseen on aikaa arviolta alle kaksi viikkoa.

Emman ja Nemon kanssa oltiin viikonloppuna mejä-kokeissa. Emma löysi ekalle makuulle, suolle, teeren pesälle sekä “harjoitellen kaadolle”hienon nollan arvoisesti. Nemo löysi ainakin metsään, lehtokurpan läheisyyteen sekä “harjoitellen kaadolle” pyörremyrskyn lailla. Olipa taas kivaa eikä mennyt sataa euroa ilmoihin…

Nemosta on tullut koehirmu, sillä eilen oltiin vielä toko-kokeessakin. Kolmonen tuli Nemon ihka ekasta kokeesta. Nemo teki pari hienoa kymppiä ja monta hienoa liikettä, mutta kisajännitys oli vielä liikaa jättäviin liikkeisiin. Luoksepäästävyydestä 9, paikallamakuusta 10(!!), seuraaminen taluttimessa 8 1/2, seuraaminen taluttimetta 8 1/2, maahanmeno 0, luoksetulo 10(!!), seisominen 0, estehyppy 0, kokonaisvaikutus 7.

Nyt vaan treenataan jättäviä ja totutellaan kokeiden kaltaisiin härdellitilanteisiin niin eiköhän tästä hyvä tule. Nemo on ihanan innokas oppilas joka tuli illalla pussaamaan ja lupasi että “ensi kerralla paremmin”.

Alfanarttu Kiukku

Kiukku on ilmeisesti keksinyt että hän on meidän lauman nartuista ainut lisääntymiskykyinen alfanarttu ja silloinhan hänelle kuuluu kaikenlaiset poliisin järjestyksenpitotehtävät ynnä muu asioiden organisointi ja määräysvalta. No, näin ei kuitenkaan ole minun eikä Emman mielestä muuten kuin sen lisääntymisen osalta joten pienellä törmäyskurssilla ollaan viime päivät oltu. Hohhoijjaa… Parit arestit ja muu “palauttelu” onneksi tepsii ja pärjätään tämän kipakan ja omanarvontuntoisen pikkuäidin kanssakin.

Kiukun vyötärönseutu on edelleen kapeahko mutta sentään levenemään päin. Ilmeisesti tuleva “Roope” on kengurunpoikanen koska vaikuttaa kasvavan enempi emonsa maharepussa. Onhan sitä toki hyppyytettykin… Omasta mielestään Kiukun pitäisi syödä ainakin tupla tai tripla-annosta normaaliin nähden mutta vanhalla ruokintalinjalla jatketaan ettei mahdollisesti ainokainen pentu ainakaan sen takia kasva hirveän suureksi. Kiukulla tuntuu olevan aina nälkä ja koko ajan jano.

Emman ja Nemon kanssa tokoillaan. Koska olen hullu, olen ilmoittanut niitä taas kokeisiin. Kyllä, myös Emma, voittajaluokkaan. Kaikki liikkeet eivät ole viimeisenpäälle valmiita,  mutta jokainen sinnepäin. Reilun kuukauden päästä kokeillaan millä tasolla ollaan. Sain eräältä omasta mielestäni luotettavalta tokotuomarilta neuvon lähteä reippaasti hankkimaan voittajaluokan kokemusta joten ei kun vaan sitten… onhan hän Emman tason nähnyt. Suurimmat puutteet ovat vielä kaukoissa ja tunnarissa, mutta molemmat voiton puolella joten  yrittänyttä ei laiteta. Elokuun alussa sen sitten näkee mitä tapahtuu.

Viikonloppuna on mejä-kokeet jonne osallistuvat Emma ja Nemo. Tärkeä pikkuäiti ja hänen hoviväkensä lähtevät vain turisteiksi. Kokeelta en taas muutaman riistan perässä vietetyn tovin jälkeen viitsi odottaa mitään muuta kuin hauskaa ajanvietettä ja ystävien tapaamista, mutta yrittää sopii tälläkin saralla. Treenit ovat sujuneet oikein kivasti.

Roope

Kiukku kävi eilen ultrassa. Ultrassa näkyi pieni koiranpentu. Oikealla puolella, ihan alavatsalla asustaa pienen pieni “roope” joka ei ole edes ihan pieni vaan lähes viisiviikkoisen kokoinen. Se on ollut äitinsä tapaan nopea ja hedelmöittynyt heti siemennyksestä joten se on jo ehtinyt kasvaa. Toivotaan ettei se kasva hurjan suureksi jos saa tosiaan kasvaa aivan ylhäisessä yksinäisyydessään. Eihän se ultra mitään satavarmaksi näytä joten toivotaan sormet ja varpaat ristissä että “roope” saisi myös sisaruksia.  

Odottavan aika on pitkä, tuntuu  minusta, mutta ei Kiukusta. Kiukku on niin onnellinen mamma. Häntä pyörittää melkein koko koiraa ja kaikki on kivaa – edelleen. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut jos ei lasketa sitä, että Kiukulla on kivan lisäksi koko ajan nälkä ja uudet, nyt jo hieman isommat, tissit. Me jatkamme odottelua…

Odottavan aika on pitkä

Odottavan aika on pitkä etenkin kun emme edes tiedä odotammeko. Kiukku on omasta mielestään välillä tooooodella paksuna, tissien päällä ei voi oikein maatakaan ja makailee vaan selällään voihkien teatraalisen dramaattisesti. Toisinaan ei  muista koko asiaa ja on oma itsensä riekkuen ja heiluen. Uudet pienet tissit jatkavat kasvamistaan, mutta saahan nähdä syntyykö masusta aikanaan pieniä parsongerbiilejä vai ehkäpä jotakin eksoottisempia “poikasia”. Ensi viikolla menemmä ultraan ja sen jälkeen olemme viisaampia. Vielä pitää odottaa siis viikko!

Emman kanssa oltiin viikonloppuna Mikkelissä mejä-kokeessa muistelemassa mitä tämä koiraharrastus onkaan palkitsevimmillaan. Kahtena päivänä ajoin kaksi tuntia suuntaansa, ensin tekemään jälkiä ja sitten jäljestämään, opastamaan ja purkamaan. Ympäripyöreät päivät metsässä ja 50 euroa köyhempänä Emma nautti “koko rahalla” ja onnistui jäljestämään varmasti yli 200 metriä ennen kuin keskeytin kokeen. Metsässä oli pöllö. Ensin maassa ja sitten lennossa.  Piste.  Jee jee. Ja ei kun seuraavaan kertaan…

Tällä viikolla ollaan keskitytty tokohommiin. Emman voittajan liikkeet näyttävät sittenkin kehittyvän koko ajan. Seuraamisen askelsiirtymissä tapahtuu edistymistä, samoin hyppynouto tullaan hypäten takaisin vaikka kapula olisi sivussakin. Ruutuun otin tänään vähän uudet kuviot ja katsotaan kantaako hedelmää. Tunnari on alkutekijöissään, mutta luulenpa, että ongelman ydin alkaa löytyä ja pystymme ehkä sitäkin jotenkin työstämään. Olen edelleen hullu sitä  mieltä, että starttaamme voittajassa vielä ensi syksynä. Parasta Emman treenaamisessa on se, että se tuntuu olleen taas viime aikoina tosi leikkisällä tuulella. Kotonakin sitä on leikittänyt ja lelut ovat saaneet kyytiä joten treeneissäkin on motivaatio kohdallaan. En pääse Emmaa syyttämään motivaation puutteesta muutenkaan, mutta erityisesti viimeaikoina se tuntuu olleen mukana erityisen hyvin. Itseasiassa uskokaa tai älkää, se oli  mulla tänäänkin kentällä suurimman osan ajasta irti – myös liikkeiden välillä! Ehkäpä sen vielä saa kokeessakin kentälle ilman hihnaa aiheuttamatta pahennusta.  

Ensi viikonloppuna suunnataan Kotkan näyttelyyn kera yhden parsonin ja yhden seisojan. Katsotaan mitä pahennusta siellä aiheutetaan. Seisoja osaa kyllä seisoa vaan ei juosta pomppimatta ja tämä kyseinen parson on jäl-leen ker-ran turkki öljyssä kun näyttely lähestyy. Emmallahan on tapana aiheuttaa joka ikinen kerta ennen koetta tai näyttelyä jotakin jännitystä. Edelllisen näyttelyn edellä se roikkui pää ylösalaisin jalastaan häkin pinnassa ja ennen koetta söi itsensä ähkyyn itse saalistamaansa liha-luu-ateriaa kakkien sitä monta päivää… Ei ole tylsää.

Uudet pienet tissit…

…on meidän Kiukulla. Saapahan nähdä onko neiti valeraskaana vai olisiko oikeasti Obin siementen kanssa tärpännyt. Selviä pieniä muutoksia on kuitenkin havaittavissa ja koska Eeva-Liisakin ne huomasi, kyse ei voi olla pelkästään minun mielikuvituksestani. 

Pientä muutosta on myös Kiukun käytöksessä. Neiti on niin neitiä ja niiiiiiin tiiiiineeenä, että! Uusien hienojen tissien päällä ei voi aina oikein nukkuakaan vaan pitää huokaillen vetelehtiä selällään ja näyttää siltä että kyllä on rankkaa. Viikon verran Kiukku oli myös todella sylivauvaa, seurasi perässä kuin hai laivaa ja halusi koko ajan syliin. Nyt ollaan taas reipastuttu ja käytös entisellään – hyvässä ja pahassa.

Eeva-Liisa otti viime viikolla muutaman kesäisen kuvan Kiukusta. Kiitos E-L! Täytyy ottaa tuoreita kuvia taas jos “mamma” mahdollisesti alkaa pyöristyä.

Kolmas kerta toden sanoo

Tällä kertaa tuo totuus piti paikkaansa sikäli, että Kiukun kolmas progetesti oli tänään ja “osui nappiin”. Tulos oli jo yli 18.  Toivotaan siis että Obin siemenet lähtevät itämään ja yhdeksän viikon päästä saadaan iloita Kiukun pikkuisista.

Itse siemennysoperaatio on juuri meneillään enkä vielä edes tiedä miten se on sujunut. Malttamattomana odottelen uutisia kun joudun itse odottamaan ja jännittämään täältä töistä käsin.

Ja muokataanpa vähän nyt illalla:

Siemennys sujui lääkärin mukaan normaalisti ilman ongelmia ja ajoitus oli erinomainen. Kiukku heräilee jo kotimatkalla ja nyt ei voida muuta kuin jännityksellä odottaa sormet ja varpaat ristissä että tärppäsi. Tulee pitkät yhdeksän viikkoa!

Treeniä

Ruutu

Emman kanssa ollaan oltu viimeaikoina ahkerina tokon ja mejäilyn saralla. Tokossa tapahtuu jopa edistystä! Emma menee nyt ruutuun “uudella” treenikentällä (eli vieraassa paikassa) ilman että se näkee kenenkään vievän ruutuun mitään (=herkkuja). Uskaltaisinkohan vetää tästä sen johtopäätöksen että se tietää mitä “ruutuun” käsky tarkoittaa ja minne kuuluu mennä..? Olen siis aiemmin juoksuttanut sitä vaan satoja toistoja, pienissä erissä, hakemassa ruudusta namin ja kutsunut heti pois. Välillä olen liittänyt tehtävään “maahan” käskyn ruudussa. Nyt olen muuttanut treeniä niin että ruutu ja palkkio ovat kentällä valmiina kun otan Emman autosta. Ensin tehdään jotakin muuta jonka jälkeen mennään ruudun eteen (etäisyys alle 20m) ja annan “ruutuun” käskyn. Toimii! Lisäksi olen nyt vasta tajunnut aloittaa ruudusta seuraamaan harjoitukset. Näitä toki harjoitellaan ihan erikseen, eihän sillä pitäisi koiralle lopulta väliä olla mistä se lähtee makuulta kauemmas seuraamaan.

Tunnari

Tunnarin opettelu EI edisty. Voi tuska. Harjoitellaan edelleen nenällä etsimistä kun Emma niin mielellään ottaisi vaan aina sen minkä ensimmäisenä silmillään näkee. Treenikaverin vinkistä tehdään nyt niin että “oma” on lehtikasassa piilossa ja välillä lisätään häiriöksi näkyville toinen kapula. Pääasiassa etsitään edelleen vaan sitä omaa, josko se siitä. Vinkkejä otetaan vastaan…

Muuten liikkeet vahvistuvat treeni treeniltä ja pääasiassa ne kaipaavat jo kokeenomaista treeniä ja tarkkuuden hiomista. Kaukoja opetellaan edelleen taustalla ihan kotioloissa ja kentällä lisätään paikallaan istumista.

Aamun verijälki

Tänä aamuna oltiin Emman kanssa vaihtelun vuoksi verijäljellä. Emmahan jäljesti edellisessä kokeessa tosi hienosti ja treenillä haenkin sille nyt vaan varmuutta ja motivaatiota. Siispä jälki ei ollut tänä aamuna pitkä (alle 400m) ja kaadolla oli iso kasa rasvaista, raakaa jauhelihaa. Emma tuntuu nyt parantavan jälki jäljeltä ja tänä aamuna mentiin kuin juna kiskoilla lähdöstä kaadolle kaikki makuut merkaten!! Olin tehnyt suorille pari ekstramakuuta ja nekin nuuhkittiin. Emma teki motivoituneena tosi upeaa työtä, jopa niin hienosti että alkaa jo pelottaa mitä se seuraavassa kokeessa keksii… Eiköhän sieltä joku metso ylös pölläytetä jos ei hirven jälkiä löydy.;-)

Jatketaan harjoituksia järjestämällä Emmalle vaihtelevia, lyhyitä jälkiä erilaisissa maastoissa. Riistarikkaita meidän harjoitusmaastot ainakin ovat. Motivaationa tuntuu toimivan niin ruoka kuin sorkkakin, molemmat ovat Emmalle tärkeitä.

Kiukku reissussa

Kiukku jatkaa edelleen reissun päällä Kaisan hellässä huomassa. Perjantain progesteronitesti otettiin jo Veterissä jossa siemennyskin tapahtuu ja tulos oli reilut 5. Huomenna aamulla otetaan vielä progesteronitesti, mutta kaikella todennäköisyydellä tulos tulee olemaan sellainen, että siemennysaika on jo iltapäivälle varattu.  Jännityksellä odotellaan mitä tuleman pitää.

(Näistä pakastespermasiemennyksistä oli muuten juttua uusimmassa Koiramme-lehdessä. Kiukun siementää samainen haastateltavana ollut pieneläinsairauksien erikoislääkäri, Tapio Palolahti.)