Lisää vastoinkäymisiä ja välillä hyviäkin uutisia

Onpahan jääny kiireessä päivittäminen. Taitaa tulla taas piiiiitkä teksti. Yritän taas aktivoitua tän päivittämisen kanssa ja alkaa pitämään treenipäiväkirjaakin ahkerammin. Tärkein uutinen kuitenkin lienee se, että täällä ollaan parantumassa erinäisistä vaivoista.

Parantuja numero yksi on Winha joka sai viime viikolla ekat rokotukset ja samalla oli pään jälkitarkastus. Kaikki on kunnossa ja päänuppi umpiluuta, siitä on oikein lääkärin sana. Painoa oli ihan vähän vajaa 3kk iässä 4,7 kg. Koko laumaa vaivannut silmätulehdus oli vielä vähän päällänsä, mutta paranemaan päin ja hetki jatketaan vielä toisilla silmätipoilla. Paranemista auttaa varmasti nyt se, että kura- ja vesikelit muuttuivat kuivaksi pakkaseksi.

Parantuja numero kaksi on Emma jota ei ole silmätulehdusta kummempi vaivannutkaan, mutta kunnossa on. Hienoa.

Parantuja numero kolme on sairastelija numero yksi, FIN OVA, oravavalio Kiukku. Kiukku on sairastanut, parantunut, sairastunut ja parantunut ja vähän sairastunut ja parantunut ja on nyt ainakin omasta mielestään ja minustakin oikein hyvässä kunnossa – joskin vähän vielä seuraillaan. Ensin Kiukulta paljastui virsakiteitä (struviitti) ja niistä aiheutunut virtsatieinfektio. Näihin lääkitys joista antibiootti ärsytti suolta, seurauksena suolistotulehdus. Välillä oltiin siinä kunnossa ettei kävely tai edes neljällä jalalla seisominen onnistunut, mutta sieltä sitä taas noustiin. Kiukunkin silmätulehdus oli ja meni, kunnossa on. Kyllä ovat koirat pitäneet hereillä jos ei muuta!

Viime päivinä päällimmäiset kuulumiset ovat olleet kovin riistapainotteisia. Kiukku on kunnostautunut pihassa oravien kanssa niin innokkaana, että monen päivän taistelun jälkeen meni lopulta minun pitkään ja hartaasti rakentaman aidan läpi väkisin. Tuolta se löytyi naapurin pihasta jossa yritti uutterasti kiivetä kompostin reunalta koivuun. Aidan paikkaus talkoot aloitettu ja viikolla jatkuu kanaverkon kanssa.

Syksyn edetessä jatkettiin eilen pitkästä aikaa myös supijahdissa. Keli oli luolametsästykseen vielä vähän turhan hyvä kun luntakaan ei ole, mutta kolmen tyhjän luolaston jälkeen löytyi yhden ison kiven alta elämää. Territytöt tekivät meidän narunjatkojen työn helpoksi ja toivat saaliin itse ulkoilmaan. Saaliina kaksi supia, toinen Kiukulta, toinen Emmalta.

Emman kanssa on kisattu myös parit tokot, heikolla menestyksellä. Pieksämäen kokeet ovat vielä tulossa, mutta sen jälkeen pidetään pidempi treenitauko ja harjoitellaan erinäisiä asioita. Intoa sillä riittää joten jatketaan. Kuka nyt muutamasta nollasta lannistuisi.

Vielä pari kuvaa joista ensimmäisessä jäljestää oma-aloitteisesti supinverijälkeä supipaimen Winha.

Lauma kasvaa

Muutaman viikon päästä on taas sutinaa talossa. Näillä näkymin Kiukku palaa kotiin “äippälomalta” ensi viikolla. Kiukulla alkaakin tiukka kuntoutus periaatteella lihaa ja liikuntaa. Se on rassukka pennun hoidon jäljiltä hoikka ja lihakseton joten metsälle ja pesiin ei ole asiaa ennenkuin on peruskunto sekä lihakset taas kunnossa. Mutta tervetuloa kotiin Kenkkukankku, on sitä riivattua monta kertaa osannut kaivatakin!

Kunhan lauma on Kiukun paluun jäljiltä asettunut vanhaan malliinsa, haen syyskuun lopulla kotiin myös meidän uuden tulokkaan jonka nimi on vielä hieman hämärän peitossa… Tästä australiankelpie-tytöstä voi lukea lisää kasvattajan pentublogista. Tästä tytöstä on tarkoitus tulla perheenjäsen joka toimittaa mun kanssa harrastuskoiran virkaa etenkin metsästyskaudella kun muut koirat ovat metsästystöistään väsyneitä ja tarvitsevat lepoa. Tokolla ainakin aloitellaan peruskoulutuksen ohessa ja katsotaan sitten aikanaan mistä innostutaan ja mihin rahkeet riittää.

Tänään käytin hierojalla Oton ja Emman joista Emma oli taas oikein hyvässä kunnossa. Pientä kiristystä oli selässä/lavan takana vasemmalla puolella mutta jumit sulivat hyvin hierojan käsittelyssä. Ottoa käsitellään lisää kotikonstein ja pian hierojallakin. Ja muistetaan se JÄÄHDYTTELY!!!

Nyt lähdemme jatkamaan treenejä tokon ja vesiriistan merkeissä. Kokeet lähestyvät ja tämä talo vaan makaa!

Tirriäisiä

Kattokaa mitä kuvia sain! Meidän pikkutirriäinen on ollut joskus vielä pienempi:

Kuva: Sanna Holappa

Kuva: Sanna Holappa

Kahdessa ylimmässä kuvassa ollan jotain 4vkoa ja alimmassa ollaankin jo kotona.

Nyt on neiti kasvanut isoksi ja mahtavaksi. Kuvaajana Eeva-Liisa Jokela:

Muisteloita

Ekan synttäripäivän huumassa selailin vanhoja kuvia. Voi voi millanen ruttuturpa nahkamaha Kiukku on ihan vasta ollut. Emma hoivasi ja leikitti sitä niin uskollisesti. <3

Barffilla kasvaa topakaksi tytöksi

"Emon" hellässä huomassa

Tuolin alta on hyvä huudella Bimbolle!

Ei haittaa pieni kokoero leikkikaverin kanssa.

Se nauraa nukkuessaankin!

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Tämä rakas lapsi on tällä kertaa meidän Kiukku. Kiukusta tuli kummityttöni lausumana alkuun Kuikku josta vääntyi “Kuikkis” eli toisen omistajansa kutsumana “Kuikka” vaan. Nyt kun asutaan kerrostalossa, naapurustossa riittää lapsia sekä vanhuksia jotka haluavat tietysti aina tietää mikä sen nimi on. Harvoin kukaan uskoo että se on todella Kiukku vaan luuleevat kai kuulleensa väärin tai kuuleevat väärin. Kiukku on siis tällä viikolla ollut parin mummon toimesta “Kinkku” ja “Hinku” sekä yhden lapsosen mielestä “Kiukka”.

Meidän tytöille on myös muotoutunut – en tiedä mistä- sukunimet. Emmahan on ollut alusta asti Emma Möttönen, mutta kuka tietäisi tai muistaisi mistä Kiukun sukunimi Komulainen tulikaan. Ei taida kukaan muistaa mistä ne lähtivät muotoutumaan mutta nyt on vaan itsestään selvää että Emma Möttönen ja Kiukku Komulainenhan meillä asuu.

No niin, sitten asiaan. Tänään lenkkeiltiin ensin Katrin Jaden ja Helmin kanssa jonka jälkeen Emma pääsi tekemään pienen harkan tokoa. Emma teki ensin hyppyä, vain muutaman toiston ja ihan oikein. Ainut epäonnistumisen riski piilee tällä hetkellä takaisinhypyssä. Välillä Emma hyppää jotenkin niin vinoon että istuminen hyppyesteen taakse tulee tosi sivuun. Siitä sivusta se meinaa sitten tulla takaisin hypyn vierestä eikä yli hyppäämällä, en tiedä miksi. Olen näissä tilanteissa vienyt sen takaisin hypyn taakse istumaan ja käskenyt hyppäämään, muutakaan ratkaisua en keksi. Jos hypyn jälkeinen istuminen jää kunnolla esteen taakse, se hyppää aina hienosti takaisinkin ja tulee suoraan perusasentoon aivan oikein.

Ai niin, pitääpä muistaessani kehua vähän tässä välihuomautuksena Kiukkua. Lenkillä tuli metsäpolulla vastan pari lenkkeilijää joista jälkimmäisellä joku bernin näköinen koira mukana. Tyttö kävi kyllä omin lupineen moikkaamassa jälkimmäiset kulkijat mutta välittömästi tämän jälkeen tuli luokse kutsusta eikä karannut takaisin! Ou jee, kiltti tyttö!!! (Emman kanssa nämä eivät ole olleet ihan itsestäänselvyyksiä)

Niin siitä treenistä vielä. Noutoa otin kaksi toistoa, molemmat onnistuneita. Loppuun lyhyitä seuraamisia / askelsiirtymien alkeita. Seuraamisen motivaatio ei tunnu olevan Emmalla parhaimmillaan joten yritän muistaa panostaa sen palkkaamiseen ja jankata mahdollisimman vähän. Huomenna ohjelmassa Kiaran kanssa paikallamakuuta ja kaukoja.

Treenien ja lenkin jälkeen kävin ihastelemassa Mangon ihania vauvoja. Olivat minun käydessä jo alkamassa päiväunille joten hienoimpia temppujaan en ehtinyt näkemään, mutta suloisia ovat. Ihan selkeitä luonne-erojakin pystyy jo havaitsemaan. Lilli-tyttö on ihan rinsessa, Merri seikkailija ja Elvis on Elvis . Elviksellä on kuulemma oma tahto ja osaa sanoa sen ihan ääneen. Ihania ihania parsonlapsia, viisiviikkoisia. Kiitos Helkky kun pääsin niitä palluttelemaan.

Ongelmia voitettavaksi

Yritän asennoitua niin, että eteen tulevat ongelmat ovat tarkoitettu voitettavaksi. Kävi nimittäin viime viikolla toko-treeneissä seuraavaa. Laitoin Emman paikallemakuuseen nurmelle ja menin itse piiloon noin kymmeneksi sekunniksi. Piilosta palatessani sain todeta että koira makaa kyllä paikallaan, mutta kymmenen metriä sivummalla ja häntä koipien välissä täristen. Tämän jälkeen Emma ei suostunut menemään ensin maahan ollenkaan ja kun sain sen maahan, ei jää paikalleen vaan kävelee varovasti perässä kun yritän jättää makaamaan. Tarkempien tutkimusten jälkeen selvisi että ilmeisesti olin onnistunut jättämään Emman nurmelle sellaiseen paikkaan josta maan alta juoksee miljoona kusiaista. (Niitä pieniä muurahaisia jotka pistää kipeästi ja polttaa nahkaa.)

Kuten blogia seuranneet tietänevät, ollaan tehty paikallamakuun kanssa hirveästi töitä. Voin ihan rehellisesti hyvällä omalla tunnolla sanoa että todellakin hirveästi. Olen päässyt Emman kanssa joissain liikkeissä tosi helpollakin, mutta paikallamakuuta on harjoiteltu paljon. Nyt sitten juuri tähän liikkeeseen piti tulla takapakkia niin paljon että viikon – kahden “paikkaavan” treenin jälkeen ei olla vielä edes siinä samassa pisteessä josta takapakki tuli. Ja piiloa piti harjoitella.

Olen nyt toiminut niin että ollaan otettu siellä sun täällä lyhyitä paikallamakuita hihnan päästä ja nyt pidemmällä matkalla sujuu makuu hiekkakentällä. Nurmikolle Emma ei ajattelekaan maahan menoa ja piiloon meneminen on nou nou. Piiloa harjoiteltiin pariin otteeseen niin että kiersin vaan puita tai korkeintaan auton ihan pikapikaa ja äkkiä taas palkkaa. Keskityn nyt rauhoittamaan tilanteen ja palkkaamaan hyvin. Hyviä vinkkejä otetaan muutenkin vastaan jos jollakulla on vastaavantapaisia kokemuksia.

Tänään olin talkoolaisena oman seuran toko-kokeessa. Tuntuu että opin hirveästi ihan vaan katselemalla. Toivottavasti saan ne opit siirrettyä joskus omiin koiriinkin. Hienointa oli ensimmäistä kertaa nähdä useampia voittaja- ja erikoisvoittajaluokan koiria, mukaanlukien yksi tottelevaisuusvalioituminen! Minä jännitin, koin kylmiä väreitä ja vuodatin kiintiökyyneleet aivan kuten yleensäkin penkkiurheillessa hienoimpina hetkinä. Oli kyllä hienot koira sekä ohjaaja ja ohjaajan asenne. Kevennyksenä kuulimme kun valioituneen koiran ohjaaja naureskellen totesi koiralleen kesken suorituksen että “eithän sie nyt merkkiä voi seurata”. Toisilla hermot kestää hymyillä ja keventääkin tiukassa paikassa.

Kiukku pääsi välillä autosta ulkoilemaan koirien ilmoille ja harjoittelemaan käyttäytymistä. Enää ei ollut läheskään joka koiralle asiaa vaan koirien ohi päästiin ilman välikohtauksia. Kiukulla on siis jonkinlaisia käytöstapoja . Parasta on että edistymistä tapahtuu niin koirien keskellä tapahtumissa kuin tavallisessa arjessa, lenkkeillessä ja kotona. Pikkuneidistä on kasvamassa pieni hurmuri ilopilleri joka tietää hyvin miten rapsutukset ansaitaan tutuilta ja vierailta.

Tässä ilopilleri harrastaa mun kanssa sairastamista lepäämällä peiton alla ja ulkoilemalla oma-aloitteisesti (parvekkeella):

Onneksi olemme löytäneet täältä seudulta ihania kavereita lenkille ja treeneihin. Emmaa lapsettaa ja leikittää joskus ihan urakalla…

Huomenna saa taas leikkiä ja touhuta. Ohjelmassa on kavereiden tapaamista kun mennään meidän viikonloppuna löytämälle laavulle yhdessä E-L:n ja Kiaran kanssa. Illalla yritän ehtiä viemään Kiukun mätsäriin harjoittelemaan kehäkäytöstä. Lisäksi jossain välissä olisi tarkoitus kiertää muutama lemmikkieläinkauppa. On nimittäin käynyt niin että Emman the paraspalkkaikinä on nyt mennyt jo “vähän” huonoksi ja kaipaisi uudistusta. Koska neiti on kuitenkin laatutietoinen eikä tee töitä polkuhinnoin, mikään muu palkka ei kelpaa kuin pitkin hampain paremman puutteessa. Jokusen tuhat kertaa olen kokeillut pyöreää palloa, patukkaa, rättiä, nameja… mitä vaan, mutta hetken kiinnostuksen jälkeen Emma tuijottelee mun taskuja ja odottaa taas SITÄ lelua. Katse on tällöin sen näköinen että “misssä SE on, anna tänne se HETI”.

Eeva-Liisan mielestä palkkalelu on jo kärsinyt. En kyllä oikein ymmärrä…

“Irti”

Kiukku tajusi lopultakin sanan “irti”. Jeee, juhlat!!! Oltiin kentällä treenailemassa ja leikin Kiukun kanssa patukalla. Olen opettanut ja opettanut sille “irti” käskyä, mutta pitkin hampain se on välillä päästänyt ja välillä varmuuden vuoksi vaan ominut leluja. Vihdoin se kai käsitti ettei se menetä lelua päästämällä ja päästi irti HETI joka kerta kun pyysin. Pyrin tällä siihen että koira oppii saman käskyn muuallakin, mutta myös siihen että voin palkata sitä treenikentällä leikkimällä.

Toisekseen Kiukku toi mulle pari kertaa lelua käteen!!! Jee, taas juhlat! Omiminen ja tavaroiden puolustaminen on ollut siis Kiukun juttu ja tähän pääsemiseksi on saatu leikkiä kerran jos toisenkin eikä naarmuilta ole vältytty. Ei se vieläkään käskystä tuo, mutta on nyt tajunnut että leikki jatkuu yhdessä kun tuo lelun mulle eikä rallittele ympäriinsä ja karkuun.

Emman kanssa taas alkuun muutaman minuutin paikallamakuu ehkä 25-30m etäisyydellä, onnistuneesti Kiaran vieressä. Lisäksi liikkeestä seisomista ja seuraamisen käännöksiä. Seisomisetkin muuten ok, paitsi että toisella yrittämällä meinaa mennä maahan. Kokeessahan tehdään aina ensin seisominen, sitten maahan meno. Tätä ennakointia pitää yrittää välttää tekemällä liikkeitä sekalaisessa järjestyksessä ja eri päivinä.

Päivän tokot

Tänään treenailtiin tokoa Tapavainolassa viimeistä kertaa ennen kesätaukoa. Elokuussa jatketaan sitten taas. Ohjelmassa oli alo-luokan liikkeitä, alkaen luoksepäästävyydestä ja paikallamakuusta. Molemmat sujuivat muuten hyvin, mutta makaillessa Emma huomasi vierestä pudonneita nameja ja kävi noppasemassa ne parempiin suihin kesken. Eli siis nousi ylös, sai siitä palkan (voi eiiiiih) ja palasi maahan.

Muuten tehtiin ihan lyhyesti hyppy, seuraamista, liikkeestä seiso- ja maahan ja luoksetulo. Paikallamakuuta ollaan treenattu niin paljon että Emma pyrkii nyt menemään jo perusasennosta oma-aloitteisesti maahan. Toisaalta taas liikkeestä maahanmenon jälkeen se meni maahan myös ekalla kertaa liikkeestä seisomisessa. Täytynee siis ennen koetta palkata paljon perusasennosta ja tehdä myös seisomista.

Kiukku ei juoksuisena ole päässyt nyt mihinkään treeneihin tai oikein muuallekaan, mutta ennen lenkille lähtöä otin sen hetkeksi autosta puuhaamaan mun kanssa kahdestaan. Olen tulevia harrastuksia silmällä pitäen yrittänyt (siis YRITTÄNYT) opettaa sille paikallaan oloa ja ihmetyksekseni huomaan sen tuottavan pikkuhiljaa tulosta. On sitä väännetykin! “Istu” ja “paikka” käskyjen jälkeen voin nyt kääntää Kiukulle selän ja liikkua reilun hihnan mitan päähän. Tästä olen joko vapauttanut, palannut palkkaamaan tai ottanut luoksetulon. Luoksetulo tuntuu olevan se paras palkka Kiukun mielestä mikä on tietysti minustakin parempi kuin hyvä.

Sitten “naisten asiaa”. Mukava huomata että Kiukun juoksu sujuu kuin oppikirjoista. Sen vuoto on vaalentunut oljenkeltaiseksi, turvotus hieman laskenut ja hyvin seisoo häntä vinksallaan Emmallekin! Pikkuneidillä on siis “tärppipäivät” nyt kolmatta päivää, pian varmaan toivottavasti jo ohi. Meno täällä on välillä melkoista kun kaksi narttua leikkii “isiä ja äitiä” ja kohta Kiukku leikkii samaa leikkiä pehmovirtahevon kanssa. Eiköhän tämä tästä kohta jo ohi mene. Hyvähän se on vaan kun asiat sujuu kuten luonto on tarkoittanut. Jos Emmasta olisi tullut jalostuskoira, sen astuttaminen olisi ollut temppu sinänsä sillä sen juoksu ei ole koskaan mennyt niinkuin oppaissa annetaan ymmärtää. Sen vuoto on koko ajan alusta loppuun samanlaista eikä Emman käytöksessäkään huomaa muutoksia.

Kun nyt menin jo suorastaan henkilökohtaisuuksiin niin mainittakoon nyt vielä että Emman valeraskaus alkaa olla ohi. Se ei ole pedannut enää hetkeen, mutta nyt maitokin katoaa taas tisseistä ja tyttö alkaa hoikistua. Emmalla on tapana pyöristyä tosi herkästi juoksun jälkeen vaikka ruokaa vähentäisi jo heti juoksun aikana. Ilmeisesti “vauvoja” ja maidontuotantoa varten pitää kerätä vararavintoa?!

Itselle vielä tähän muistiin että Kiukun juoksu alkoi 6.6.2008.

Jukka otti viikonloppuna kivoja ulkoilukuvia koirista. Lisään niitä heti kun saan muokattua sopivamman kokoisiksi.

Tehoannos paikallamakuuta

Tämä on hieno treenibloki kun tuntuu etten tee muuta kuin kehun omia koiriani. Nyt meinaan tehdä sen taas ja omasta mielestä aiheesta.

Emman kanssa oli tänään taas palveluskoirayhdistyksen tottikset ja paljon hyvää tarttui mukaan tälläkin kertaa. Ekana hyppyä josta sain hyvän vinkin viedä koira välillä esteen eteen perusasentoon ja ottaakin siitä täyskäännöksellä seuraamista. Tarkoitus on että koira oppii kuuntelemaan käskyä eikä ennakoi tai oleta suoraan että nyt hypätään kun ollaan esteen edessä. Viimeeksihän Emma suoritti kokeessa kuumuessaan hyppyesteen monen monta kertaa. :-S

Muuten teemana oli paikallamakuu ja hyvä niin. Tehtiin makuita erilaisilla häiriöillä ringissä niin että kävelijä meni edestä ja takaa. Toisaalta mentiin itse kyykkyyn, pompittiin, oltiin keräävinämme maasta jotain… Sitten yksi koira kerrallaan niin että koira keskelle makaamaan ja muut teki seuraamisia käännöksineen ympärillä ja palkkasivat omia koiriaan. Sitten vielä niin että yksi koira makaamaan ja toinen kutsuu oman koiransa vierestä luoksetuloon. En ottanut täysimittaista etäisyyttä mutta muuten Emmalta hienoja suorituksia eikä lähtenyt kertaakaan omin lupineen. Miten tässä nyt osaisi taas olettaa muuta kuin että se pysyy myös kokeessa kun pysyy harkoissa?!?! Näinhän minä aina oletan koska taitoa on, mutta niin vaan jännitys kai nostaa kierroksia ja koira on herkempi lähtemään… kai.

Muuten tehtiin vähän niitä seuraamisia jotka sujuu hyvin ja huonosti. Pääasiassa hyvin, mutta nurmikko pupun papanoineen on vaikea alusta pitää nenä irti sieltä maasta.

Kiukku on ihanainen. <3 Se on tainnut juurikin ansaita jatkoaikaa meidän laumassa sillä että se sentään selvästi yrittää. Kahdestaan sen kanssa kävellessä se jopa näkee ja kuulee minut eikä pelkästään reuhdo hihnassa. Emman kanssa mennessä ja pidemmillä lenkeillä täytyy pysähdellä ja ja/tai pitää kuonopantaa. Alan olla täysin vakuuttunut siitä että juoksun lähestyminen ja tämä ikä teki siitä entistä hurjemman. Ei se helppo koira ole kaikessa kovapäisyydessään ja suuren egonsa kanssa, mutta kyllä minä vielä sen pahimman terän taitan ja teen sille elämän realiteetit selviksi.

Järkeäkin Kiukulla taitaa vähän olla. Oltiin aamulla Kiaran kanssa lenkillä ja heti kättelyssä kun koirat päästettiin irti, Kiukku oli Kiaran naamalla ja tytöille tuli pienet rähinät. Emma kävi siinä poliisina komentamassa ja kun tilanne rauhoittui ei koko loppulenkin aikana tainnut kuulua yhtään murahdusta. Jotain rajaa siis Kiukullekin välillä, hyvä kun isommat tytöt vähän näyttää.

Illalla vapaapäivän kunniaksi kävin ahkerana vetämässä koirille vielä verijäljet jotka on tarkoitus ajaa huomenna. Molemmille ihan lyhyt jälki tässä heti lyhyen ajan päästä edellisistä ja sen jälkeen sitten enempi taukoa jo töidenkin takia. On se vaan kumma miten laki sallii töiden häiritä näin pahasti vapaa-aikaa.

Kiukkukin oppii uutta :-)

Kiukku oppi sittenkin uimaan! Eilen se ei enää sukeltanut kertaakaan ja ui kahdesti ihan niinku koirat, pienen lenkin kerrallaan. Toki se keskittyi enimmäkseen kuitenkin häiritsemään Emman uintia, loiskuttamaan rantavedessä ja likaamaan mun housut, mutta ui se kuitenkin.

Lisäksi Kiukku otti taas yhden askeleen kohti aikuisuutta ja aloitti juoksut. Itseasiassa epäilen että on voinut alkaa jo jokunen päivä sitten, mutta todistettavasti ainakin tänään on viimeistään juoksu alkanut. Josko tämäkin olisi aiheuttanut jonkinlaista kireyttä. Itseasiassa koirista mitään ymmärtämätön äitini oli sitä mieltä että Kiukku on ollut kovin levoton viime päivinä ja epäili että se olisi kipeä. Eihän se mikään ihme olisi, naiset tietää ettei ne naisten vaivat niin ihania ole. Seuraillaan nyt, eiköhän se olo siitä helpota.

Tänään treenattiin Emman kanssa tokoa kera Kiaran. Emmalle otin pelkästään näitä meidän “murheenkryynejä” eli paikallamakuuta ja hölkkävauhtista seuraamista. Seuraaminen meni ok ja itseasiassa niin meni paikallamakuukin. Otin etäisyyttä taas niin että Eeva-Liisa toimi apurina ja piti hihnaa varmuuden vuoksi (oltiin taas lähes keskustassa) ja samalla Kiara makaili vieressä. Alkuun tuntui maahanmeno tosi tahmealta ja mietinkin että onkohan Emmalla taas selässä jotain kireyksiä. Tämä asia tarkistettaneen pikapuoliin heti kun saan Emmallekin ajan Kiaran hovihierojalta.

Treeneistä ei sen kummemmin mainittavaa. Mitä nyt Kiara pääsi vähän liian lähelle Emman palkkapalloa ja siitä meinasi tytöille tulla pientä nokkapokkaa, mutta heti kun pallo oli taas taskussa, ei Kiaran läsnäolo enää haitannut. Kiukkukin kokeili vähän haastaa Kiaraa heti alkuun, mutta pienen pissatauon/jäähyn jälkeen se olisikin halunnut itseasiassa mieluummin vaan leikkiä.

Viikonlopulle/alkuviikolle onkin ohjelmassa töiden lomassa mejätreenejä. Katsotaan miten se homma tytöiltä etenee. Kiukku tarviisikin kohta jo paremmat valjaat kun alkaa olla lähemmäs koiran kokoinen eikä ehkä kasva enää metritolkulla!