Lauantaina juoksukilpailuissa
Nyt on mukava ja onnistunut, mutta rankkakin viikonloppureissu takana. Mukavat muistot jää tästäkin reissusta, kyllä koirien kanssa on niin kivaa reissuta ja touhuta.
Lauantaina startattiin puoli seitsemän aikaan kotipihasta Joutsenoon josta pakkauduttiin E-Ln, Kiaran ja Elviksen kanssa samaan autoon ja jatkettiin kohti Riihimäkeä ja canicrossin SM-kisoja. Ihan harrastajasarjaan oltiin ilmoittauduttu, mutta koska oltiin Emman kanssa osallistuttu vain kerran aiemmin canicross-kisaan, oli jännittävää ja mukavaa päästä näkemään millaista se on SM-kisassa.
Juuri ja juuri ehdittiin kilpailupaikalle ilmoittautumaan ajoissa ja varusteiden tarkastukseen. Lenkkarit, vyöt ja narut olivat sääntöjen mukaiset ja vielä matkustuskamppeissa ryntäsimme kiireellä kilpailijakokoukseen kuuntelemaan rataselostusta ym. infoa. Liikaa ei ehditty jännittämään kun kilpailijakokouksen jälkeen ehdittiin vaihtaa vaatteet, käyttää pikkukoirat pissalla ja lämmittää kilpailevat koirat. Lopulta oltiin Emman kanssa ihan ajallaan 10 min ennen lähtöä varusteiden ja eläinlääkärin tarkastuksessa – joka lopulta läpäistiinkin. Ei sillä, että Emmalla olisi ollut mitään eläinlääkäriltä salattavaa, mutta kun ei sitä terveen koiran puhdasta ravia millään malttanut lääkärille näyttää, olihan Emmalla jo vetovaljaat päällä ja lähtöviiva 10 metrin päässä. Mutta ihanaa kun on innokas koira.
Kilpailu oli tuotu yleisöystävällisesti Riihimäen urheilupuiston ympäristöön, ihan kaupunkimiljööseen, hiekka- ja nurmialustalle. Reitti oli alkuun kuitenkin tosi syheröistä, käännöksiä moneen suuntaan ja pari aika kapeaakin mutkaa. Näiden jälkeen piti kiertää urheilukenttä jossa Emma viimeistään oli sitä mieltä ettei toi ohjastajakaan taida tietää minne mennään. Emman mielestä sitä ei olisi ollut järkeä kiertää kun suoraankin olisi päässyt. 
Alun pienen takkuilun jälkeen reitti kuitenkin helpottui ja Emman intokin kasvoi. Reitti oli tällaiselle tavan pulliaiselle harrastajalle vaativahko nousuineen ja laskuineen, mutta pienellä kannustuksella Emma jaksoi vetää myös ylämäet oikein kivasti. Ohitustilanteita ei tullut kuin yksi jonka Emma klaarasi tyylipuhtaasti omaan hommaan keskittyen. Koiralle siis ihan täydet pisteet, helpommin hahmotettavalla radalla se olisi varmasti ollut yhtä innokas heti alussa.
Seuraavista kuvista kiitos kuvaajalle: redcoyotes.net. Tässä sitä mennään innosta soikeina. 
Juoksukisan lopputulemana oli siispä se, että aikaa meni rapiat 12 minuuttia ja sijoitus 31. Kisaan oli toki lähdettykin ihan vaan harrastamaan ja hauskaa pitämään mutta ollaan nyt vaikka iloisia siitä että taakse jääneet koirat (olikohan niitä 5-6) olivat Emmaa huomattavasti isompia. Aina pitää olla joku selitys. 
Koirien juottamisen ja jäähdyttelyn jälkeen katselimme vielä kisojen palkintojenjaon ja ihastelimme hienoja sporttisia koiria. Oma koirakuumekaan (niin, taas ja ei, en ole ottamassa vielä koiraa) ei päässyt laantumaan kun yksi suosikkiroduista vilahteli palkintopallilla tämän tästä. Onnea menestyneille!
Naisten mitalistit: Maria Viitahalme (2), Marika Tiiperi (1) ja Minna Viide (3).
Illaksi olimme varanneet Riihimäeltä leirintäalueelta mökin jossa pääsimme majoittumaan, rantasaunaan saunomaan ja tekemään illan rauhallisemman kävelylenkin. Kiukku ja Elvis purkivat autossa padottua energiaansa tuttuun tapaan painimalla ja peuhaamalla isojen tyttöjen jo levätessä pedeissään. Jokaiselle siis jotakin lauantainakin.
Sunnuntaina näyttelyssä
Sunnuntaiaamuna startattiin Riihimäeltä kohti Porvoota ja parsoneiden pääerikoisnäyttelyä. Kiukku oli ilmoitettu sisariensa kera junioriluokkaan ja Emma käyttöluokkaan. Koko päivänä ihan parasta oli todeta, että Kiukku on todellakin kasvanut ja kehittynyt ja osasi käyttäytyä. Omassa häkissään se otti torkut kun torkutti ja rauhoittui oikein kivasti myös häkin ulkopuolella keskellä kaikuvaa hallia ja suurta koiramäärää. Se siis suomeksi sanottuna osasi Käyttäytyä!
Kiukku oli kuitenkin päättänyt että kyllähän sitä osataan meillä muutenkin ja oli todella upeasti myös kehässä. Sen tiesinkin että se antaa tuomarin käsitellä eikä arkaile pöytää, mutta että se myös liikkui pääasiassa neljällä tassulla ja seisoi tuomarin arvostellessa ryhdikkäästi paikallaan. Tuloksena Kiukulle junioriluokasta ERInomainen!!!!!
Tuomari Eleanor Bothewell (GB) totesi Kiukusta seuraavaa: Small, compact and well muscled. Lovely outline and balance. Co-ordinated in front & rear action.
Hienoa balanssissa oleva Kiukku ja uudet reisilihakset! Kera vaaleanpunaisen ruusukkeen poistuimme kehästä onnellisen yllättynyt ilme naamalla. Tiedänhän minä että tämä tyttö on oikein sievärakenteinen ja ryhdikäs, sopusuhtainenkin. Ehkäpä pieni kokonsa, erottuva värinsä ja ennen kaikkea räiskyvä luonteensa joskus jättää vaan sen todellisen kompaktin Kiukun varjoonsa.
Emma pääsi kehään kasvattajansa Marjutin kanssa ja esiintyi sekin oikein edukseen. Emma oli omaan silmääni melko löysässä kunnossa johtuen siitä että juoksu loppui vasta muutama viikko sitten ja kuten aina, tässä kohtaa Emma kerää nestettä ja on mukamas niin tiineenä niin tiineenä, tissejä kasvatellen. Meneillään on taas siis pienet ruoka-annokset ja ahkera liikunta jotta pahimmilta valeraskauden oireilta vältyttäisin.
Samainen tuomari kuitenkin piti myös Emmasta ja lausui seuraavaa: In lovely hard condition. Nice coat. Good tailset and carriage. Overall balanced.
Balanssissa siis Emmakin ja tuloksena ERI ja käyttöluokan 4. Kiitokset Marjutille joka sait nätisti esille myös Emman liikkeet.
Näyttelyn jälkeen suunnistimmekin lopulta jo ruokailemaan ja kotia kohti. Tulihan touhuttua viikonloppuna oikein urakalla! Väsyneinä mutta tyytyväisenä olimme joskus ilta yhdeksän jälkeen kotona. Kiitokset mukavasta näyttelypäivästä parsonväelle. Erityisen mukavaa oli taas tavata omien koirien kasvattajia Marjutia ja Sannaa sekä “varjo-kasvattaja” Miiaa, Kiukun sisaruksia ja isää omistajineen sekä kaikkia muutossa kauemmas jääneitä ystäväisiä joita nykyisin harvemmin tapaamme.
Viikonlopun iloisena bonusuutisena mainittakoon vielä, että Emman veli, Roni, oli lauantaina silmätarkastuksessa ja muiden tarkastettavien lailla silmät olivat terveet. Hieno juttu!
Rankan reissun jälkeen keskitymme tällä viikolla taas lepäilemiseen ja valmistaudumme jo pikkuhiljaa tulevan viikonlopun koitoksiin. Jotain pientä harrastustoimintaa luvassa silloinkin.
Tällä hetkellä meillä näyttää reissun jälkeen tältä
p.s. Posti kuljetti Helsitarilta loppuviikosta Kiukulle uuden lämmittelytakin. Takki on oikein ihana, kevyt ja sopivan kokoinen, pikkusen löytyy kasvunvaraa tarkoituksella. Vaan kun ei tyttö suostu takissa kävelemään. Neliraajahalvaus iskee siihen paikkaan kun takki pannaan päälle, ei auta käskeminen eikä houkuttelu. Kiitollinen takinomistaja:
