“Roope” ilmoittautui

Toissapäivänä Kiukulle varattiin ultra-aika uudelleen. Haluttiin varmistaa, että kaikki on masuasukilla kunnossa kun pieni äiti on edelleen kovin pieni.

Eilen illalla masuasukki, työnimeltään “Roope” sitten ilmoittautui. Ensin se sanoi poks ja sitten muks johon äitinsä sanoi höh. Kiukkua ihmetytti kun sen kylki alkoi pullistella Roopen heittäessä voltteja. Kyllä siellä siis eletään ja varmastikin hyvin voidaan. Roope on vilkas kaveri ja jaksoi heittää volttia pitkin iltaa kun asiaa ihmeteltiin. Nyt näyttää, että Kiukku alkaa jopa hieman levitäkin kun synnytykseen on aikaa arviolta alle kaksi viikkoa.

Emman ja Nemon kanssa oltiin viikonloppuna mejä-kokeissa. Emma löysi ekalle makuulle, suolle, teeren pesälle sekä “harjoitellen kaadolle”hienon nollan arvoisesti. Nemo löysi ainakin metsään, lehtokurpan läheisyyteen sekä “harjoitellen kaadolle” pyörremyrskyn lailla. Olipa taas kivaa eikä mennyt sataa euroa ilmoihin…

Nemosta on tullut koehirmu, sillä eilen oltiin vielä toko-kokeessakin. Kolmonen tuli Nemon ihka ekasta kokeesta. Nemo teki pari hienoa kymppiä ja monta hienoa liikettä, mutta kisajännitys oli vielä liikaa jättäviin liikkeisiin. Luoksepäästävyydestä 9, paikallamakuusta 10(!!), seuraaminen taluttimessa 8 1/2, seuraaminen taluttimetta 8 1/2, maahanmeno 0, luoksetulo 10(!!), seisominen 0, estehyppy 0, kokonaisvaikutus 7.

Nyt vaan treenataan jättäviä ja totutellaan kokeiden kaltaisiin härdellitilanteisiin niin eiköhän tästä hyvä tule. Nemo on ihanan innokas oppilas joka tuli illalla pussaamaan ja lupasi että “ensi kerralla paremmin”.

Alfanarttu Kiukku

Kiukku on ilmeisesti keksinyt että hän on meidän lauman nartuista ainut lisääntymiskykyinen alfanarttu ja silloinhan hänelle kuuluu kaikenlaiset poliisin järjestyksenpitotehtävät ynnä muu asioiden organisointi ja määräysvalta. No, näin ei kuitenkaan ole minun eikä Emman mielestä muuten kuin sen lisääntymisen osalta joten pienellä törmäyskurssilla ollaan viime päivät oltu. Hohhoijjaa… Parit arestit ja muu “palauttelu” onneksi tepsii ja pärjätään tämän kipakan ja omanarvontuntoisen pikkuäidin kanssakin.

Kiukun vyötärönseutu on edelleen kapeahko mutta sentään levenemään päin. Ilmeisesti tuleva “Roope” on kengurunpoikanen koska vaikuttaa kasvavan enempi emonsa maharepussa. Onhan sitä toki hyppyytettykin… Omasta mielestään Kiukun pitäisi syödä ainakin tupla tai tripla-annosta normaaliin nähden mutta vanhalla ruokintalinjalla jatketaan ettei mahdollisesti ainokainen pentu ainakaan sen takia kasva hirveän suureksi. Kiukulla tuntuu olevan aina nälkä ja koko ajan jano.

Emman ja Nemon kanssa tokoillaan. Koska olen hullu, olen ilmoittanut niitä taas kokeisiin. Kyllä, myös Emma, voittajaluokkaan. Kaikki liikkeet eivät ole viimeisenpäälle valmiita,  mutta jokainen sinnepäin. Reilun kuukauden päästä kokeillaan millä tasolla ollaan. Sain eräältä omasta mielestäni luotettavalta tokotuomarilta neuvon lähteä reippaasti hankkimaan voittajaluokan kokemusta joten ei kun vaan sitten… onhan hän Emman tason nähnyt. Suurimmat puutteet ovat vielä kaukoissa ja tunnarissa, mutta molemmat voiton puolella joten  yrittänyttä ei laiteta. Elokuun alussa sen sitten näkee mitä tapahtuu.

Viikonloppuna on mejä-kokeet jonne osallistuvat Emma ja Nemo. Tärkeä pikkuäiti ja hänen hoviväkensä lähtevät vain turisteiksi. Kokeelta en taas muutaman riistan perässä vietetyn tovin jälkeen viitsi odottaa mitään muuta kuin hauskaa ajanvietettä ja ystävien tapaamista, mutta yrittää sopii tälläkin saralla. Treenit ovat sujuneet oikein kivasti.

Odottavan aika on pitkä

Odottavan aika on pitkä etenkin kun emme edes tiedä odotammeko. Kiukku on omasta mielestään välillä tooooodella paksuna, tissien päällä ei voi oikein maatakaan ja makailee vaan selällään voihkien teatraalisen dramaattisesti. Toisinaan ei  muista koko asiaa ja on oma itsensä riekkuen ja heiluen. Uudet pienet tissit jatkavat kasvamistaan, mutta saahan nähdä syntyykö masusta aikanaan pieniä parsongerbiilejä vai ehkäpä jotakin eksoottisempia “poikasia”. Ensi viikolla menemmä ultraan ja sen jälkeen olemme viisaampia. Vielä pitää odottaa siis viikko!

Emman kanssa oltiin viikonloppuna Mikkelissä mejä-kokeessa muistelemassa mitä tämä koiraharrastus onkaan palkitsevimmillaan. Kahtena päivänä ajoin kaksi tuntia suuntaansa, ensin tekemään jälkiä ja sitten jäljestämään, opastamaan ja purkamaan. Ympäripyöreät päivät metsässä ja 50 euroa köyhempänä Emma nautti “koko rahalla” ja onnistui jäljestämään varmasti yli 200 metriä ennen kuin keskeytin kokeen. Metsässä oli pöllö. Ensin maassa ja sitten lennossa.  Piste.  Jee jee. Ja ei kun seuraavaan kertaan…

Tällä viikolla ollaan keskitytty tokohommiin. Emman voittajan liikkeet näyttävät sittenkin kehittyvän koko ajan. Seuraamisen askelsiirtymissä tapahtuu edistymistä, samoin hyppynouto tullaan hypäten takaisin vaikka kapula olisi sivussakin. Ruutuun otin tänään vähän uudet kuviot ja katsotaan kantaako hedelmää. Tunnari on alkutekijöissään, mutta luulenpa, että ongelman ydin alkaa löytyä ja pystymme ehkä sitäkin jotenkin työstämään. Olen edelleen hullu sitä  mieltä, että starttaamme voittajassa vielä ensi syksynä. Parasta Emman treenaamisessa on se, että se tuntuu olleen taas viime aikoina tosi leikkisällä tuulella. Kotonakin sitä on leikittänyt ja lelut ovat saaneet kyytiä joten treeneissäkin on motivaatio kohdallaan. En pääse Emmaa syyttämään motivaation puutteesta muutenkaan, mutta erityisesti viimeaikoina se tuntuu olleen mukana erityisen hyvin. Itseasiassa uskokaa tai älkää, se oli  mulla tänäänkin kentällä suurimman osan ajasta irti – myös liikkeiden välillä! Ehkäpä sen vielä saa kokeessakin kentälle ilman hihnaa aiheuttamatta pahennusta.  

Ensi viikonloppuna suunnataan Kotkan näyttelyyn kera yhden parsonin ja yhden seisojan. Katsotaan mitä pahennusta siellä aiheutetaan. Seisoja osaa kyllä seisoa vaan ei juosta pomppimatta ja tämä kyseinen parson on jäl-leen ker-ran turkki öljyssä kun näyttely lähestyy. Emmallahan on tapana aiheuttaa joka ikinen kerta ennen koetta tai näyttelyä jotakin jännitystä. Edelllisen näyttelyn edellä se roikkui pää ylösalaisin jalastaan häkin pinnassa ja ennen koetta söi itsensä ähkyyn itse saalistamaansa liha-luu-ateriaa kakkien sitä monta päivää… Ei ole tylsää.

Treeniä

Ruutu

Emman kanssa ollaan oltu viimeaikoina ahkerina tokon ja mejäilyn saralla. Tokossa tapahtuu jopa edistystä! Emma menee nyt ruutuun “uudella” treenikentällä (eli vieraassa paikassa) ilman että se näkee kenenkään vievän ruutuun mitään (=herkkuja). Uskaltaisinkohan vetää tästä sen johtopäätöksen että se tietää mitä “ruutuun” käsky tarkoittaa ja minne kuuluu mennä..? Olen siis aiemmin juoksuttanut sitä vaan satoja toistoja, pienissä erissä, hakemassa ruudusta namin ja kutsunut heti pois. Välillä olen liittänyt tehtävään “maahan” käskyn ruudussa. Nyt olen muuttanut treeniä niin että ruutu ja palkkio ovat kentällä valmiina kun otan Emman autosta. Ensin tehdään jotakin muuta jonka jälkeen mennään ruudun eteen (etäisyys alle 20m) ja annan “ruutuun” käskyn. Toimii! Lisäksi olen nyt vasta tajunnut aloittaa ruudusta seuraamaan harjoitukset. Näitä toki harjoitellaan ihan erikseen, eihän sillä pitäisi koiralle lopulta väliä olla mistä se lähtee makuulta kauemmas seuraamaan.

Tunnari

Tunnarin opettelu EI edisty. Voi tuska. Harjoitellaan edelleen nenällä etsimistä kun Emma niin mielellään ottaisi vaan aina sen minkä ensimmäisenä silmillään näkee. Treenikaverin vinkistä tehdään nyt niin että “oma” on lehtikasassa piilossa ja välillä lisätään häiriöksi näkyville toinen kapula. Pääasiassa etsitään edelleen vaan sitä omaa, josko se siitä. Vinkkejä otetaan vastaan…

Muuten liikkeet vahvistuvat treeni treeniltä ja pääasiassa ne kaipaavat jo kokeenomaista treeniä ja tarkkuuden hiomista. Kaukoja opetellaan edelleen taustalla ihan kotioloissa ja kentällä lisätään paikallaan istumista.

Aamun verijälki

Tänä aamuna oltiin Emman kanssa vaihtelun vuoksi verijäljellä. Emmahan jäljesti edellisessä kokeessa tosi hienosti ja treenillä haenkin sille nyt vaan varmuutta ja motivaatiota. Siispä jälki ei ollut tänä aamuna pitkä (alle 400m) ja kaadolla oli iso kasa rasvaista, raakaa jauhelihaa. Emma tuntuu nyt parantavan jälki jäljeltä ja tänä aamuna mentiin kuin juna kiskoilla lähdöstä kaadolle kaikki makuut merkaten!! Olin tehnyt suorille pari ekstramakuuta ja nekin nuuhkittiin. Emma teki motivoituneena tosi upeaa työtä, jopa niin hienosti että alkaa jo pelottaa mitä se seuraavassa kokeessa keksii… Eiköhän sieltä joku metso ylös pölläytetä jos ei hirven jälkiä löydy.;-)

Jatketaan harjoituksia järjestämällä Emmalle vaihtelevia, lyhyitä jälkiä erilaisissa maastoissa. Riistarikkaita meidän harjoitusmaastot ainakin ovat. Motivaationa tuntuu toimivan niin ruoka kuin sorkkakin, molemmat ovat Emmalle tärkeitä.

Kiukku reissussa

Kiukku jatkaa edelleen reissun päällä Kaisan hellässä huomassa. Perjantain progesteronitesti otettiin jo Veterissä jossa siemennyskin tapahtuu ja tulos oli reilut 5. Huomenna aamulla otetaan vielä progesteronitesti, mutta kaikella todennäköisyydellä tulos tulee olemaan sellainen, että siemennysaika on jo iltapäivälle varattu.  Jännityksellä odotellaan mitä tuleman pitää.

(Näistä pakastespermasiemennyksistä oli muuten juttua uusimmassa Koiramme-lehdessä. Kiukun siementää samainen haastateltavana ollut pieneläinsairauksien erikoislääkäri, Tapio Palolahti.)

Heinolan mejäviikonloppu

Meidän viikonloppu meni aurinkoisessa kelissä koetunnelmissa. Kiukku oli ilmoitettu Heinolaan mejä-kokeeseen, mutta meidän kannalta kävi tuuri ja peruutuspaikalta myös Emmalle vapautui koepaikka.

Lauantai sujui mukavasti jälkiä tehden ja kauniistä säästä nauttien. Sunnuntai taisi olla vielä lämpimämpi, mutta onneksi kevytrakenteiset, suht ohutkarvaiset koirat pärjäävät vielä näillä säillä kohtalaisesti. Omista koirista jäljelle pääsi ensin Kiukku seuraavanlaisen koeselostuksen kera:

Reippaasti edetyn alkumatkan jälkeen noustiin tuuliselle harjanteelle. Täällä Kiukku joutui tuulenpuuskien armoille, pysähteli epäröimään, palasi kehoituksesta epäröimättä jäljelle. Kulmilla makuun haistelemisen jälkeen uusi suunta löytyi vaivatta. Loppua lähestyessä oksaryteikön kiertäminen jatkui jäljen ylittämisen jälkeen määrätietoisesti vastapäiselle puolelle, ei paluuta. Tästä hukka. Palautettuna päästiin kaadolle joka kiinnosti.

Pisteitä tuli 35 eli tulos AVO2.

Tulos oli oikein hieno, jäljestys taas ei niinkään. Tämän koeselostuksen taakse mahtuu yhden päästäisen tappaminen ja syöminen, hirven kakan syöminen, jäniksen kakan syöminen, sammalien pöllyyttämistä, myyrän kolojen kaivamista, kiville ja tuomarille pöhisemistä, tasajalkaa hyppimistä… Sanoinkin heti kokeen jälkeen etten lähde enää ikinä tuon pikkupirun kanssa metsään, mutta ehkä sittenkin vielä joskus kunhan neiti kasvaa.

Heti Kiukun jälkeen jäljelle pääsi Emma. Emman paperissa lukee seuraavaa:

Innostunut lähtö. Alku jälkitarkasti. Metsän harvetessa ilmavainuinen koira alkoi olla yhä enemmän puuskaisen tuulen armoilla. Ensimmäisen makuun ohituksen jälkeen tuuli jäi selän taakse ja jatko jäi löytymättä. Tästä hukka. Makuulle palautettuna toiselle osuudelle joka menikin mallikkaasti toisen kulman makuulle. Hetken mietittyään ja haeskeltuaan merkitsi makuun persoonallisesti. Loppuosuus hienosti kaadolle joka kiinnosti. Yhtä hukkaa lukuunottamatta Emma antoi tänään itsestään hyvän yleisvaikutelman.

Tuloksena pisteitä 37 ja siten Avo2 myös Emmalle.

Tuomari kehui erityisesti yleisvaikutelmaa ja antoikin siitä kakkostuloksesta huolimatta 4 pistettä (/5). Omasta mielestäni Emma oli loistava. Se puursi Emmaksi tosi rauhallisesti kuin juna raiteilla minun keskittyessä jarruttelemaan. Harmittavasti tuo yksi hukka tuli mutta jospa se vielä joskus jäisi tulemattakin. Hyvä Emma.

Olen tainnut unohtaa kirjoittaa myös Kiukun lut-kokeesta josta ei paljon kirjoitettavaa olekaan. A-tulosta käytiin taas kokeilemassa Ristiinassa, mutta sen verran oli viimekerrasta tyttö oppinut ettei mennytkään suin päin sotimaan. Kiukku tyytyi haukkumaan kauempaa ja tulokseksi jäi D34 pistettä.

Kiukulla alkoi nyt sitten hetkeksi kesäloma kun sen juoksukin alkoi sopivasti tänään. Loman Kiukku onkin ansainnut sillä tiedossa on toivottavasti rankempi urakka  siinä keskikesän paikkeilla…

Näytelmiä, tokoa, metsästystä…

Heinolan näyttely

Eilen kävästiin Emman kanssa vielä Heinolassa näytelmöimässä. Punainen oli päivän väri, sitä saivat katsella liki kaikki parsonit. Ropit ja veeäspeet jäi valitsematta huolimatta siitä että omasta mielestäni paikalla oli taas niiiiin ihania koiria. Silmiini osui etenkin pari oikein lupaavan oloista ja kivan kokoista urosta. Emman arvostelu on ihan mukava, mitä nyt vähän etuliikkeiden löysyyttä ja hännän kiinnitystä kritisoitiin. Etuliikkeiden löysyydestä en osaa itse sanoa oikein mitään, mutta sen tiedän että jatkossa jos jossain näytelmöidään, haluan etsiä jostain Emmalle esittäjän. Emman kanssa on kyllä ihan mukava pyörähdellä. Se kestää käsittelyä, patsastelee rauhallisesti ja kulkeekin ihan kivasti. Mun kanssa sillä on vaan tokomoodi päällä ja liikkeet ovat seuraamista. Eli se kulkee vasemmalla kontaktissa jolloin etuliikkeitä on varmaan melko mahdoton arvostella suoraan edestä. En haluaisi kuitenkaan kieltää seuraamisesta kun yleensä siitä nimenomaan palkitsen ja kontaktia toivon. Jäävät nuo näytelmät kuitenkin omassa arvojärjestyksessä heittämällä sinne alapuolelle.

Kiva-Kiukku hoidossa

Kiukku pääsi näyttelyreissun ajaksi Katrin hellään huomaan Jade- ja Helmi-parsonien kaveriksi. Kiukku olikin leikittänyt Helmiä, pessyt astioita, valkannut itselleen Katrin kaapista uudet valjaat, pussaillut puutarhakaupan lapsia ja ennen lähtöä puhdistutti vielä hampaansakin Katrin näppärässä käsittelyssä. KIITOS KATRI!!! Koska kummaltakin viikonlopun hoitopäivältä kuului ihan hyvää, vaikuttaa siltä että Kiukun uskaltaa joskus muuloinkin viedä hoitoon. Mitään ei hajonnut eikä kukaan kuollut.

Vähemmän on enemmän – tokoa

Aikaisen näyttelyaikataulun ansiosta ehditiin vielä illalla päivälevon jälkeen vähän treenaamaan. Tai ei niin vähänkään vaan paljon ja juuri tästä treenin määrästä keskusteltiin muiden kanssatreenaajien kanssa. Oma sekä muutaman kanssatreenaajan pahin ongelma meinaa olla jatkuvasti treenin lipsuminen pitkäksi. Usein harjoitteleminen ei sinänsä haittaa mitään, mutta treenin venymistä pitäisi yrittää välttää. Ylipitkillä harjoituksilla kun ei yleensä saa aikaan kuin turhia epäonnistumisia ja jankkaamista – sekä pahimmillaan koiran kyllästymisen. Sovittiinkin että tästä lähtien yhteisissä treeneissä sanotaan aina ennen harjoitusta muille ääneen mitä kukakin aikoo tänään harjoitella ja muuta ei tehdä. Muut vahtii ettei tästä lipsuta. Kun suunnitellut harjoitukset on tehty, huolehditaan että viimeinen harjoitus on onnistunut ja sen jälkeen ei enää mitään muuta kuin loppuleikit, mahdolliset kävelyt ja tyytyväiset koirat autoon lepäämään.

Eilen Emman kanssa tehtiin onnistunut 3 minuutin paikallamakuu josta olin piilossa vajaa 2 minuuttia. Rivissä oli kolme koiraa, Emma keskellä. Emma oli ollut hyvinkin rauhallinen ja nyt tärinä alkoi vasta kun tulin näkyville. Eli enää ei panikoida!!! Tämä “näkyvillä” tärinä on intoa jota on ollut aikaisemminkin. Alkaahan se nyt vähemmästkin tärisyttää kun pitää vaan maata paikallaan vaikka IHAN KOHTA saa IHAN UUDEN PALKKAPALLON!!

Muuten treenattiin kaukoja joissa kaksoiskäskyt ovat ehkä vähän vähenemään päin, mutta vielä ei homma toimi ihan priimasti. Tarkoituksella en käskyttänyt kovin kaukaa vaan n. 2-3 m päästä matkaa vaihdellen. Palkka vain ekalla käskyllä suoritetuista.

Lisäksi otettiin seuraamista ja noutoa. Seuraamiset hienoja. Edistymistä tapahtuu ja paikallaan kääntyminen sujuu nyt oikealle. Seuraavana harkataan se vaikeampi puoli kuntoon, eli opetellaan sama kääntyminen vasemmalle. Nouto sujuu puukapulalla niin hienosti etten ennen koetta harjoittele sitä enää kuin toisinaan taitoa ylläpitävinä harjoituksina. Joukkoon otin myös metallinoutoa, mutta tätä olisi pitänyt helpottaa enempi. Emmahan noutaa sisätiloissa metallin oikein hienosti, mutta koska sitä ei oltu koskaan otettu ulkona, en tajunnut helpottaa riittävästi. Metallikapulan nostaminen maasta oli nimittäin Emman mielestä ihan kamalaa ja se tyytyikin lähinnä paiskomaan kapulaa tassuillaan. Otti kuitenkin kapulan kädestä ja piti hienosti joten tästä palkka ja harjoitellaan nyt rauhassa ensin näitä helpompia ulkonakin.

Palkkapolitiikka kuntoon

Tokotreeniä siivitti tuoreet herkkunamit joita täälläkin osoitteessa kokkailtiin lauantaina. Keitin koirille nameiksi kokonaisen sydämen jota kuutioin treeneihin sellaisenaan, tuoreena. Osan pakastin tulevien päivien varalle. Jauhetusta sydämestä leivoin lättyä josta on helppoa murustella pieniä palasia. Sotkin siis jauhetun sydämen joukkoon kaksi kananmunaa, levitin uunipellille lätyksi ja paistoin kypsäksi. Kypsää lättyä kuivatin vielä jonkin aikaa miedolla lämmöllä uunin luukku raollaan. Tuli sellaista puolikuivaa jota on helppo taittaa palasiksi mutta on ihan tuoretta mukavampi taskussa. Laitoin tätäkin osan pakastimeen ja säilytän varmuuden vuoksi loputkin jääkaapissa koska ei ole täysin kuivaa.

Lisäksi pakastimeen joutui pieniin purkkeihin kielen keitinliemi joka maistuu juoksulenkin päälle jopa huonosti juovalle Emmalle. Lidlin reissulta tarttui myös mukaan kilo lihapullia hintaan 3,75 euroa. Näissä on tietysti suolaa ja vaikka mitä, mutta eipä niitäkään koirat saa kuin pieniä määriä silloin tällöin kun ovat ne ensin työllä ansainneet. Nyt on siis tupo-neuvottelutkin käyty, tästä on hyvä jatkaa harjoituksia.

Metsästyskausi lähestyy

Tällä viikolla onkin paljon mukavaa tiedossa. Tiistaina lähdemme reissun päälle kohti keskistä Suomea sillä keskiviikkona Emma pääsee taas mieluiseen puuhaan sorsanmetsästän pieneksi apulaiseksi. Samalla reissulla ajattelin tehdä Kiukulle verijälkeä ja Emmalle lintujälkeä. Tosin Emman jäljet jätetään tekemättä jos sorsastuspäivät venyvät oikein pitkiksi. Jostain täytyisi löytää taas kunnon ihraa koirille ruokakuppiin ettei virta lopu kesken. Molemmat ovat nyt hyvässä kunnossa, mutta rasvaa voisi taas kuppiin lisätä etenkin jahtikauden kynnyksellä kun uimavedetkin ovat vielä lämpimiä. Toivotaan riistarikasta syksyä!!

Treenejä muuttoa odotellessa

Paljon on viime päivinä treenailtu taas ja edistystä tapahtuu. Emman paikallamakuu on nyt taas sillä mallilla että hiekkakentällä alan pikkuhiljaa tehdä enempi piiloa. Jännä juttu on kyllä se, että yhteistreeneissä paikallamakuu sujuu helpommin kuin kahdestaan tutussa paikassa treenaaminen. Omituista, mutta hyvä niin!

Eilen treeneissä tehtiin myös luoksetulon pysäytyksiä. Kuvittelin että niissä ei ongelmia ole kun on aiemminkin sujunut. Nyt kuitenkin tulee kaksoiskäskyjä tai läpijuoksuja… Viisaampien ohjeesta palkkaan nyt vain parhaat suoritukset joissa pysähtyminen ensimmäisellä käskyllä, Emma kuitenkin tietää mitä tulee tehdä. Pienen jankkaamisen jälkeen alkoikin sujua paremmin, ilmeisesti Emma viisaana tyttönä kuunteli mitä puhuttiin ja totesi jäävänsä ilman nameja jos ei ala sujua – seuraavilla yrityksillä pysähtyi nimittäin kuin seinään ja aina ekalla.

Avon liikkeiden yhteenvetona nyt tilannekatsaus on sellainen, että paikkamakuun kanssa tahkotaan ennen piirinmestaruuksia tosi paljon. Muista liikkeistä omasta mielestä seuraamiset, jättävät ja nouto sujuu. Kaukoissa tulee myöskin jokusen verran kaksoiskäskyjä, mutta etäisyys ei ole enää ongelma. Hyppyä treenataan taas nyt lähiaikoina reilusti, mutta jotensakin hienosti jo sujuu kun Emma muistaa vaan kuumumiseltaan kuunnella eikä jää seisomaan vanhasta muistista. Tämä luoksetulo- ja paikkamakuu suurimman työn alla.

Kiukku on tehnyt tokon osalta viimeaikoina perusasentoon tulemista, seuraamista ja paikallaan olemista. Eilen tehtiin ihan vaan maahanmenoja kun se meinaa välillä tökkiä. Paikallaan se kyllä makaa hienosti jo lyhyitä aikoja ja seuraakin kivasti pätkiä. Kiukusta tuskin tulee mun toko-koiraa, mutta perusasiat haluan opettaa sillekin.

Kiukku oli ilmoitettu myös useisiin mejä-kokeisiin mutta näyttää siltä että tänä kesänä ei mahduta enää kokeisiin. Otetaan siis omaksi kivaksi vähän agilityesteitä, tottista ja omia mejä-treenejä. Syksyn lähestyessä pääsee Kiukkukin taas pian kettua katsomaan. Harrastellaan nyt rauhassa ja toisaalta annan koirien levätä. Tätä laumaa odottaa taas lähikuukausien aikana muutto uuteen kotiin! Tämä muutto on erityisen mieleinen sillä aidan valmistuessa koirat saavat ensmmäistä kertaa elämässään ison oman pihan. Kuka vielä kertoisi mistä saisi halvalla pitkät pätkät parsonin kestävää aitaa?!?!?

Mejä Vammala 20.7. – Kiukun ensimmäinen koe

Kiukku avasi tänään koeuransa, lajina metsästyskoirien jäljestämiskoe. Ja miten hieno, ahkera tyttö se olikaan, “mamma” on niin ylpeä!!!!! *hehkutusta*

Kiukku oli ennen koetta jäljestänyt muutamia jälkiä ja parantanut työskentelyään joka kerta. Viimeinen harjoitusjälki ajettiin perjantaina, kiitos Tiina ja Ville! Ystävällisesti ystäväiset tekivät meidän molemmille koirille valmiit harjoitusjäljet edellispäivänä kun saavuimme Tampereelle. Kiitos!!!! Perjantain jäljellä Emma jäljesti kuin pieni unelma, mutta koska jouduin jo etukäteen valitsemaan koiristani vain toisen kokeeseen, vuoron sai tällä kertaa Kiukku.

Vielä perjantain jäljellä Kiukulla oli niin jännää että jäljestäessä piti pari kertaa haukkua harja pystyssä kiviä ja vaania kantoja. Kuitenkin se jäljesti alun pienen pyörimisen jälkeen koko ajan ja eteni kaadolle. Myös kaatona ollut sorkka kiinnosti enemmän kuin (varmuuden vuoksi) toisena palkkana olleet frolicit.

Koepäivänä oli lämmintä n. +23 astetta, pieni tuuli, puolipilvistä. Illan ja yön aikana oli ollut kuurosateita. Kiukku pääsi jäljelle aamulla heti toisena, jäljellä ikää 21 tuntia. Koeselostus kuuluu seuraavasti:

Kiukku tutkii innokkaasti alun ja ohjataan sitten hyvin jäljelle. Heti opastuksen jälkeen nousee kivelle tarkkailemaan metsää ja singahtaa sitten sekä maa- että ilmavainua käyttävään ajoittain ripeävauhtiseen jäljestykseen. 1. osuuden puolivälissä määrätietoisesti risteävälle polulle, 1. hukka. Palautettuna parin tarkistuksen saattelemana 1 kulmalle, joka sisäkautta oikaisten 2. osuudelle jäljen molemmat puolet tarkistaen. 2. osuus lähes jälkitarkasti 2 kulman tuntumaan jossa pieni tarkastus, sitten sisäkautta oikaisten 3. osuuden yli ja sieltä takakautta kulmalle makuun tarkoin tutkien. 3. osuuden suunta ei kuitenkaan selviä, 2. hukka. Palautus 3. osuudelle. Hieman hapuilua, sitten tehtävä taas kirkastuu ja 2 pienen tarkistuksen voimin takakautta kaadolle sitä tutkimaan jääden. Kiukku on lupaava jäljestäjä. Vielä hiukan lisää kokemusta niin tulokset paranevat.

Tällä suorituksella irtosi AVO 3 / 23 pistettä.

Sitten oma selostus: Kiukku näytti kolmannen osuuden alussa jo tosi väsyneeltä ja pisin harjoitusjälki olikin tätä ennen ollut alle puoli kilometriä. Olin tosi iloisesti yllättynyt että se noin nuorena jaksoi silti puurtaa loppuun asti vaikka välillä näytti siltä että voisi tässä ruohoakin syödä ja vettä etsiä. Harjoitellaan polkuja ylittäviä jälkiä ja kartutetaan nyt ikää ja kokemusta niin hyvä tulee. Kolmostulos tuntui tuolla työskentelyllä ihan voitolta ja irtosihan sieltä pieni palkintokin. Meidän pikkuvauva oli niiiin hieno! <3

Aamun verijäljet

Tänä aamuna olikin yllättäen enää pieni tihkusade kun lähdettiin ajamaan lyhyitä illalla tehtyjä jälkiä. Jäljet saivat vanhentua siis noin 12 tuntia.

Kiukku yllätti minut täysin. Se tiesi nyt heti jäljelle mennessä mitä piti tehdä. Makuulla se kaivoi osan matkaa Kiinaan, mutta palasi sitten maan kamaralle ja jäljesti. Oma-aloitteisesti, ilman käskyjä ja hyvin varmasti ohjaajaa vieden loppuun asti. Mahtavaa!! Intoa tuntuu riittävän sillä sen mielestä jäljen olisi pitänyt vielä jatkua kaadon jälkeenkin ja autolle mennessäkin piti etsiä josko se jostain löytyisi. Kotona se sitten heilutti villisti häntää ja loikki verisen sienen äärellä. Jälki oli tänäänkin vielä hyvin lyhyt, arviolta 150m ja yhdellä kulmalla makauksineen.

Emman jäljestämisestä samat sanat kuin viimeeksikin. Muut haihatukset pitäisi saada pois, muuten se osaa kyllä ja tietää missä jälki kulkee. Toki tänään meni paremmin mutta jälkikin oli lyhyempi. Treenataan nyt vielä toisinaan ja katsotaan miten se homma etenee kun neitokaiselle tulee ikääkin koko ajan lisää.

Nyt lenkille, meillä paistaa aurinko vaihteeksi sateen lomassa.

Tehoannos paikallamakuuta

Tämä on hieno treenibloki kun tuntuu etten tee muuta kuin kehun omia koiriani. Nyt meinaan tehdä sen taas ja omasta mielestä aiheesta.

Emman kanssa oli tänään taas palveluskoirayhdistyksen tottikset ja paljon hyvää tarttui mukaan tälläkin kertaa. Ekana hyppyä josta sain hyvän vinkin viedä koira välillä esteen eteen perusasentoon ja ottaakin siitä täyskäännöksellä seuraamista. Tarkoitus on että koira oppii kuuntelemaan käskyä eikä ennakoi tai oleta suoraan että nyt hypätään kun ollaan esteen edessä. Viimeeksihän Emma suoritti kokeessa kuumuessaan hyppyesteen monen monta kertaa. :-S

Muuten teemana oli paikallamakuu ja hyvä niin. Tehtiin makuita erilaisilla häiriöillä ringissä niin että kävelijä meni edestä ja takaa. Toisaalta mentiin itse kyykkyyn, pompittiin, oltiin keräävinämme maasta jotain… Sitten yksi koira kerrallaan niin että koira keskelle makaamaan ja muut teki seuraamisia käännöksineen ympärillä ja palkkasivat omia koiriaan. Sitten vielä niin että yksi koira makaamaan ja toinen kutsuu oman koiransa vierestä luoksetuloon. En ottanut täysimittaista etäisyyttä mutta muuten Emmalta hienoja suorituksia eikä lähtenyt kertaakaan omin lupineen. Miten tässä nyt osaisi taas olettaa muuta kuin että se pysyy myös kokeessa kun pysyy harkoissa?!?! Näinhän minä aina oletan koska taitoa on, mutta niin vaan jännitys kai nostaa kierroksia ja koira on herkempi lähtemään… kai.

Muuten tehtiin vähän niitä seuraamisia jotka sujuu hyvin ja huonosti. Pääasiassa hyvin, mutta nurmikko pupun papanoineen on vaikea alusta pitää nenä irti sieltä maasta.

Kiukku on ihanainen. <3 Se on tainnut juurikin ansaita jatkoaikaa meidän laumassa sillä että se sentään selvästi yrittää. Kahdestaan sen kanssa kävellessä se jopa näkee ja kuulee minut eikä pelkästään reuhdo hihnassa. Emman kanssa mennessä ja pidemmillä lenkeillä täytyy pysähdellä ja ja/tai pitää kuonopantaa. Alan olla täysin vakuuttunut siitä että juoksun lähestyminen ja tämä ikä teki siitä entistä hurjemman. Ei se helppo koira ole kaikessa kovapäisyydessään ja suuren egonsa kanssa, mutta kyllä minä vielä sen pahimman terän taitan ja teen sille elämän realiteetit selviksi.

Järkeäkin Kiukulla taitaa vähän olla. Oltiin aamulla Kiaran kanssa lenkillä ja heti kättelyssä kun koirat päästettiin irti, Kiukku oli Kiaran naamalla ja tytöille tuli pienet rähinät. Emma kävi siinä poliisina komentamassa ja kun tilanne rauhoittui ei koko loppulenkin aikana tainnut kuulua yhtään murahdusta. Jotain rajaa siis Kiukullekin välillä, hyvä kun isommat tytöt vähän näyttää.

Illalla vapaapäivän kunniaksi kävin ahkerana vetämässä koirille vielä verijäljet jotka on tarkoitus ajaa huomenna. Molemmille ihan lyhyt jälki tässä heti lyhyen ajan päästä edellisistä ja sen jälkeen sitten enempi taukoa jo töidenkin takia. On se vaan kumma miten laki sallii töiden häiritä näin pahasti vapaa-aikaa.