Erästelykuvia

Tässä vielä muutamia kuvia Kiukun lume-kokeesta sekä erältä muutenkin. Meidän eräpäivä ja viikonloppuhan jatkui kera Sannan, Niinan ja Raimon koirineen ja saalista tuli yhteensä parin päivän aikana seitsemän supia. Kaikki kuvat: Sanna Uhlbäck. Kiitos Sanna.

Kaivuulupa saatu ja juurakko pölisee

Juhlakalu saaliineen kera mestarijännittäjän

Emman supi

Emmalla olis vielä virtaa

Kyllä saatiin olla ylpeitä parsonien edesottamuksista. Kiukun kokeen jälkeen Sannan Siru-parsonille kaivettiin liki parista metristä supi. Seuraavana päivänä heti aamusta Kiukun Tuittu-sisko lähetettiin maan alusia koluamaan uransa ensimmäistä kertaa ja jo saaliiksi saatiin kaksi supia! HYVÄ Tuima!!! Kohta Sannan Hippu-parson haukkui seuraavasta maapesästä kaksi supia ja Emma käskytti ja raahasi ulkoilmaan vielä yhden supin kiven alusesta. Kiva, onnistunut viikonloppu, onnellisest koirat ja taas on osaltamme toivottavasti vähän parannettu myös ensi vuoden lintukantaa!

Kiukku: LUME1!!!

Kiukku suoritti perjantaina ensimmäisen lume-kokeensa hyväksytysti Imatralla! Jännää riitti loppuun asti kun päivä alkoi ensin kahden tyhjäksi osoittautuneen luolan tarkastamisella. Kolmas paikka oli ns. varma paikka jossa aina on kyllä elämää, mutta niin on haastettakin.

Toisin kuin tuomarin kertomuksessa lukee, tässä maapesässä on noin parikymmentä kulkuaukkoa ja laajuutta muutama kymmenen metriä kanttiinsa, syvyydessä säästelemättä. Ja kun mäyrät olivat kaivaneet kesän aikana vielä muutaman aukon lisää, mietin jo hetken miten tässä käy. (Vaikka kaksi ensimmäistäkin paikkaa olivat myös maapesiä, ihan vähän taisin jo Sannalle tähän paikkaan joutumista manatakin…) Vaan hyvin kävi. Kiukku haki uutterasti 8 min(!!), löysi riistaa ja ryhtyi hommiin.

Ensimmäisen puolen tunnin aikana Kiukku selvästi liikkui luolastossa pienellä matkalla jonkin verran, koko ajan haukkuen. Myöhemmin osoittautui, että ilmeisesti sillä paikkaa oli kaksi supia jotka se ajoi lopulta samaan pesään ja haukkuikin paikallaan viimeisen tunnin. Ja kun piiiiiiitkien minuuttien päätteeksi tuomari lopulta antoi kaivuuluvan, saatiin Kiukulle vajaasta parista meristä supikoira. Toinen supi jätettiin suosiolla odottamaan seuraavaa koiraa.

Tässä koepäivän tuomarin kertomus:

Hakua koetettiin 2 pesässä jotka olivat tyhjät. Koe alkoi 10.04. 10 reikäinen iso maapesä joka laaja, haku 8 min, koira kävi kerran ulkona. Riista löytyi, koira aloitti haukun tehden haukkutyöskentelyä hieman alussa liikkuen. Riista kesti paikallaan. Luola avattiin ja saalis supikoira. Koiralla hyvä kunto.

Metsästysinto: hyvä, haku: hyvä, tehokkuus: hyvä, kestävyys: hyvä, haukku: hyvä, yhteistyökyky: hyvä, käyttäytyminen: hyvä.

Haku: 8min, riistatyöskentely: 100min, loppuarvostelu: hyväksytty.

Hienoa Kiukku!!!!

Onnea ja kiitokset Sanna! Ja kiitokset Jari, Niina, Raimo & kaivuuapulaiset.

Pelastavat enkelit

Emma ja Kiukku kävivät pelastamassa kaverin ajokoiran pinteestä. Luolaan oli ajokoiralta kettu päässyt livahtamaan… Emma&Kiukku vs. kettu 1-0.

Kaivuutöissä

…oltiin jälleen mun loppuviikon vapaat. Torstaina suuuuuresta maapesästä saaliiksi supi (Kiukulta)  ja mäyrä (Aatu-mäyräkoiralta). Näköhavainto myös kahdesta muusta supista ja mäyrästä jotka jäivät vielä jatkamaan elämäänsä yli kolmen metrin syvyyteen kun pimeä ja väsymys yllätti näinkin ahkerat kaivajat.

Perjantaina jatkettiin, saaliina raitista ilmaa ja savinen Kiukku. Pesät olivat tyhjiä kun tuli taas lämmin keli ja lumi sulaa.

Emma ja Winha olivat perjantaina treenaamassa. Lämpimässä hallissa ei yllättäen ollutkaan mitään paikallamakuun ongelmia joten entisestään vahvistuu se käsitys, että Pieksämäen kokeen paikkamakuuongelmat johtuivat kylmästä. Emma makasi oikein kiltisti. Lisäksi otin vaan lyhyet ruudun ja tunnarin, molemmat ok.

Winha harjoitteli kontaktia, keskittymistä ja leikkimistä koirahälinässä. Kaikki oli taas tosi tosi kivaa ja tälläkin kertaa halliin jäi muistoksi monet ilopissat sekä kerran kurkusta kakistettuja makkaranpaloja kun ei siinä vauhdissa ehdi kaikkea niellä. Winha on ihana!

Lisää vastoinkäymisiä ja välillä hyviäkin uutisia

Onpahan jääny kiireessä päivittäminen. Taitaa tulla taas piiiiitkä teksti. Yritän taas aktivoitua tän päivittämisen kanssa ja alkaa pitämään treenipäiväkirjaakin ahkerammin. Tärkein uutinen kuitenkin lienee se, että täällä ollaan parantumassa erinäisistä vaivoista.

Parantuja numero yksi on Winha joka sai viime viikolla ekat rokotukset ja samalla oli pään jälkitarkastus. Kaikki on kunnossa ja päänuppi umpiluuta, siitä on oikein lääkärin sana. Painoa oli ihan vähän vajaa 3kk iässä 4,7 kg. Koko laumaa vaivannut silmätulehdus oli vielä vähän päällänsä, mutta paranemaan päin ja hetki jatketaan vielä toisilla silmätipoilla. Paranemista auttaa varmasti nyt se, että kura- ja vesikelit muuttuivat kuivaksi pakkaseksi.

Parantuja numero kaksi on Emma jota ei ole silmätulehdusta kummempi vaivannutkaan, mutta kunnossa on. Hienoa.

Parantuja numero kolme on sairastelija numero yksi, FIN OVA, oravavalio Kiukku. Kiukku on sairastanut, parantunut, sairastunut ja parantunut ja vähän sairastunut ja parantunut ja on nyt ainakin omasta mielestään ja minustakin oikein hyvässä kunnossa – joskin vähän vielä seuraillaan. Ensin Kiukulta paljastui virsakiteitä (struviitti) ja niistä aiheutunut virtsatieinfektio. Näihin lääkitys joista antibiootti ärsytti suolta, seurauksena suolistotulehdus. Välillä oltiin siinä kunnossa ettei kävely tai edes neljällä jalalla seisominen onnistunut, mutta sieltä sitä taas noustiin. Kiukunkin silmätulehdus oli ja meni, kunnossa on. Kyllä ovat koirat pitäneet hereillä jos ei muuta!

Viime päivinä päällimmäiset kuulumiset ovat olleet kovin riistapainotteisia. Kiukku on kunnostautunut pihassa oravien kanssa niin innokkaana, että monen päivän taistelun jälkeen meni lopulta minun pitkään ja hartaasti rakentaman aidan läpi väkisin. Tuolta se löytyi naapurin pihasta jossa yritti uutterasti kiivetä kompostin reunalta koivuun. Aidan paikkaus talkoot aloitettu ja viikolla jatkuu kanaverkon kanssa.

Syksyn edetessä jatkettiin eilen pitkästä aikaa myös supijahdissa. Keli oli luolametsästykseen vielä vähän turhan hyvä kun luntakaan ei ole, mutta kolmen tyhjän luolaston jälkeen löytyi yhden ison kiven alta elämää. Territytöt tekivät meidän narunjatkojen työn helpoksi ja toivat saaliin itse ulkoilmaan. Saaliina kaksi supia, toinen Kiukulta, toinen Emmalta.

Emman kanssa on kisattu myös parit tokot, heikolla menestyksellä. Pieksämäen kokeet ovat vielä tulossa, mutta sen jälkeen pidetään pidempi treenitauko ja harjoitellaan erinäisiä asioita. Intoa sillä riittää joten jatketaan. Kuka nyt muutamasta nollasta lannistuisi.

Vielä pari kuvaa joista ensimmäisessä jäljestää oma-aloitteisesti supinverijälkeä supipaimen Winha.

Luolakausi avattu

Supi meni eilen pystykorvan saattelemana luolaan ja tuli Emman saattelemana ulos. Luolakausi avattu ja tilanne Emma vs. supikoirat 1-0. Kausi avattu!

Heinolan mejäviikonloppu

Meidän viikonloppu meni aurinkoisessa kelissä koetunnelmissa. Kiukku oli ilmoitettu Heinolaan mejä-kokeeseen, mutta meidän kannalta kävi tuuri ja peruutuspaikalta myös Emmalle vapautui koepaikka.

Lauantai sujui mukavasti jälkiä tehden ja kauniistä säästä nauttien. Sunnuntai taisi olla vielä lämpimämpi, mutta onneksi kevytrakenteiset, suht ohutkarvaiset koirat pärjäävät vielä näillä säillä kohtalaisesti. Omista koirista jäljelle pääsi ensin Kiukku seuraavanlaisen koeselostuksen kera:

Reippaasti edetyn alkumatkan jälkeen noustiin tuuliselle harjanteelle. Täällä Kiukku joutui tuulenpuuskien armoille, pysähteli epäröimään, palasi kehoituksesta epäröimättä jäljelle. Kulmilla makuun haistelemisen jälkeen uusi suunta löytyi vaivatta. Loppua lähestyessä oksaryteikön kiertäminen jatkui jäljen ylittämisen jälkeen määrätietoisesti vastapäiselle puolelle, ei paluuta. Tästä hukka. Palautettuna päästiin kaadolle joka kiinnosti.

Pisteitä tuli 35 eli tulos AVO2.

Tulos oli oikein hieno, jäljestys taas ei niinkään. Tämän koeselostuksen taakse mahtuu yhden päästäisen tappaminen ja syöminen, hirven kakan syöminen, jäniksen kakan syöminen, sammalien pöllyyttämistä, myyrän kolojen kaivamista, kiville ja tuomarille pöhisemistä, tasajalkaa hyppimistä… Sanoinkin heti kokeen jälkeen etten lähde enää ikinä tuon pikkupirun kanssa metsään, mutta ehkä sittenkin vielä joskus kunhan neiti kasvaa.

Heti Kiukun jälkeen jäljelle pääsi Emma. Emman paperissa lukee seuraavaa:

Innostunut lähtö. Alku jälkitarkasti. Metsän harvetessa ilmavainuinen koira alkoi olla yhä enemmän puuskaisen tuulen armoilla. Ensimmäisen makuun ohituksen jälkeen tuuli jäi selän taakse ja jatko jäi löytymättä. Tästä hukka. Makuulle palautettuna toiselle osuudelle joka menikin mallikkaasti toisen kulman makuulle. Hetken mietittyään ja haeskeltuaan merkitsi makuun persoonallisesti. Loppuosuus hienosti kaadolle joka kiinnosti. Yhtä hukkaa lukuunottamatta Emma antoi tänään itsestään hyvän yleisvaikutelman.

Tuloksena pisteitä 37 ja siten Avo2 myös Emmalle.

Tuomari kehui erityisesti yleisvaikutelmaa ja antoikin siitä kakkostuloksesta huolimatta 4 pistettä (/5). Omasta mielestäni Emma oli loistava. Se puursi Emmaksi tosi rauhallisesti kuin juna raiteilla minun keskittyessä jarruttelemaan. Harmittavasti tuo yksi hukka tuli mutta jospa se vielä joskus jäisi tulemattakin. Hyvä Emma.

Olen tainnut unohtaa kirjoittaa myös Kiukun lut-kokeesta josta ei paljon kirjoitettavaa olekaan. A-tulosta käytiin taas kokeilemassa Ristiinassa, mutta sen verran oli viimekerrasta tyttö oppinut ettei mennytkään suin päin sotimaan. Kiukku tyytyi haukkumaan kauempaa ja tulokseksi jäi D34 pistettä.

Kiukulla alkoi nyt sitten hetkeksi kesäloma kun sen juoksukin alkoi sopivasti tänään. Loman Kiukku onkin ansainnut sillä tiedossa on toivottavasti rankempi urakka  siinä keskikesän paikkeilla…

Ystävä <3

p.s. Kiukulle eiliseltä kivikasasta kaksi supia.

BH Emma

Emman kanssa saavutettiin sunnuntaiaamuna yksi etappi kun Emma suoritti hyväksytysti palveluskoirien käyttäytymiskokeen. Emma sai näin nimensä eteen koulutustunnuksen BH. Kokeenahan bh ei ole mikään maailman pahin haaste, mutta Emman kanssa olen tästä saavutuksesta reilusti iloinen ja ylpeä. Emman kanssa on taisteltu liki koko sen elinaika jahtailuongelmien kanssa. Emmalla on järjetön ajovietti ja saalisvietti ja se on lähtenyt irti ollessaan sekä hihnassa aina kaiken liikkuvan perään mukaanlukien autot, pyörät, juoksijat, luistelijat, hiihtäjät, kelkat, mönkijät, eläimet… Töitä on saatu tehdä.

Kokeen tottisosuus järjestettiin järjestävän seuran IPKY:n koulutuskentällä. Seuraamiset olivat meidän osalta jotakin aivan järkyttävää, mutta välttivät tuomarille sen verran että saatiin ne hyväksytysti suoritettua arvosanalla tyydyttävä. Emma haisteli maata ja touhusi omiaan, mutta kulki sentään koko ajan mukana. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno luoksetuloineen sujuivat tosi kivasti – taas sitä seuraamisosuutta lukuunottamatta. Käännökset ja pysähdykset olivat siistejä eikä henkilöryhmä tuottanut ylimääräisiä ongelmia. Paikallamakuu meinasi tuottaa tuskaa koska en tammikuussa kokeeseen ilmoittautuessa tajunnut miten kylmä voi huhtikuun aamu olla! Maa oli jäinen/kostea ja tuulta tuntui olevan noin sata metriä sekunnissa. Urheasti täristen Emma makasi kiltisti paikallaan mutta ihan lopussa oli pakko nostaa vähän kyynärpäitä ylös. Tuomari ei tästä kuitenkaan rankaissut koska Emma ei siirtynyt senttiäkään paikaltaan vaan napotti kiltisti odottaen hihnaan kytkemistä ja vapautusta. Jättävistä liikkeistä ja paikallamakuusta tuli siis arvosanoiksi hyvä ja erinomainen ja tottis- eli a-osa suoritettiin siis hyväksytysti.

B- eli kaupunkiosaa siirryttiin suorittamaan Imatrankoskelle, Imatran keskustaan. Järjestettynä kaupunkiosuuteen kuului seuraavat tapahtumat: Ensin käveltiin tuomarin luokset kättelemään. Tämän jälkeen tavattiin autoilija jonka viereen pysähdyttiin, auton ovi pamautettiin kiinni, juteltiin hetki ja auto lähti liikkeelle. Auton mentyä siirryttiin kävelykadulle jossa pysähdyttiin henkilöryhmään juttelemaan ja kättelemään. Tästä käveltiin liikennevaloihin vilkasliikeinteisen tien varteen. Liikennevaloista tien yli ja jälleen vihreän valon vaihduttua takaisin. Palatessa ohitettiin vastaantuleva koira ja siirryttiin pankin eteen jonne koira jätettiin kytkettynä yksin odottamaan. Tässä koiran ohi kulki muutamia kävelijöitä, häiriökoira ja tuomari. Tämän jälkeen käveltiin pieni lenkki kadulla jossa koiran ohi kulki edestä sekä takaa juoksija, kelloa soittava polkupyörä ja koira. Muita häiriöitä kaupunkiosuudessa oli sen mukaan mitä kenellekin sunnuntaipäivänä kaupungilla sattui. Emmalle tuli eteen ainakin yksi koiranpentu, juoppo sekä yksin jätettynä lauma turisteja. Koiran ei kuitenkaan tarvinnut kuin käyttäytyä siivosti ja näin kaupunkiosakin oli hyväksytysti suoritettu! Emma käveli kuin pieni enkeli, kelloa soittavalle polkupyörälle se lähinnä tuhahti ja juoksijaa vilkuili kiinnostuneena. Häiriökoiraa se tuskin näki ja henkilöryhmän ihmisille se heilautti sivistyneesti häntää. Sen kanssa on ilo osallistua mihin vaan kun voin luottaa siihen, että se on kaikille ystävällinen. Ihana Emmuska.

Muutenkaan ei viikonloppuna laiskoteltu sillä lauantai ja sunnuntain iltapäivä vietettiin luolajahdissa. Kiukulle kaatui lauantaina kettu joka otti jo alle kymmenen minuutin painostuksen jälkeen ritolat. Sunnuntain mäyrät tulivat matalasta maapesästä josta Kiukku sai ne painostettua lähelle sisäänmenoaukkoa haukkumalla ja peruuttamalla aina sopivasti vähän kerrallaan. Hienoa työtä! Saalistilasto näyttää Kiukulle tältä ensimmäiseltä talvelta pikaisen arvion mukaan n. 15 elukkaa.

Viiva…

…tuli tulokseksi Kiukulle lauantain luolakokeesta. Paljon ei kerrottavaa jäänyt. Kiukku tarkasti tyhjän luolan lähes äänettömästi ja ripeästi. Itse riistakokeessa se läpäisi ahdingon ja hiekkaesteen nopeasti ja antoi raivoisan ilmoitushaukun välittömästi luukulle päästyään. Ketun perään päästessään Kiukku taisi painella taas melko itsevarmoin elkein sillä osumaa tuli ketulta heti. Ensimmäistä osumaa hiukan väistettyään Kiukku palasi iholle ja taas osui… Tässä kohtaa ketun hammas osui yläluomen läpi silmään ja alaluomeen jonka jälkeen se yritti vielä palata painostamaan kettua. Ilmeisesti silmä oli kuitenkin  jo riittävän kipeä sillä työnteko aivan ahdingon alla ei enää kiinnostanut. Koska tuomari ei koetta keskeyttänyt, minä keskeytin ja näin pääsimme eläinlääkärin autoon silmien tarkastukseen ja reseptin kirjoitukseen. Ei jäänyt hirveän hyvä mieli Kiukun ensimmäisestä a-yrityksestä.

Luonnon luolan tarkastus käytiin kokeen jälkeen tekemässä rikkinäisestä luomesta huolimatta eikä siinä ollut ongelmia. Yritämme a-tulosta uudelleen näillä näkymin huhtikuussa.

Kiukku on nyt sitten silmätippakuurilla ja paikkaili pari päivää myös ihoaan. Koska jouduin ottamaan koiran kokeessa pois noin inhottavassa tilanteessa, Kiukku pääsikin heti tänään kokeilemaan miltä supin kanssa työskentely tuntuisi. Eipä ollut likalle paljon traumoja jäänyt sillä ilman ääntä se nappasi taas kivikossa supin kyytiin ja lähti viemään… Itse en päässyt jahtiin mukaan mutta viimeisin tieto kertoo että ainakin tämä yksi supi on tänään Kiukulle eräksi saatu. Työskentelystä kehkeytyi vajaan tunnin mittainen rupeama ja pikkumetsästäjä jäi ehjäksi ja onnelliseksi.

Muutenkin ollaan metsästelty viimeaikoina ahkeraan, mutta aika monessa paikkaa on ollut jo tyhjääkin. Liekö useamman porukan ahkera kiertäminen alkaa tuottaa jo tulosta vai onko ollut vaan tuurista kiinni, paha sanoa. Hetki vielä jatketaan ennen kuin alkaa olla elukoilla pennut.