Oppia ikä kaikki

Mitä huonoin mahdollinen koiran ohjaaja voi tehdä treeneissä? Kyllä. Hermostua koiraan. Ja sen minä tein. Viime viikolla, viimeisissä treeneissä ennen koetta. Ei, en minä sille koiralle mitään pahaa tehnyt, mutta hermostuin. Ja koira tiesi sen, eikä suoriutunut hyvin. Mutta mitä tekee paria päivää myöhemmin kokeessa meidän Winha? Ykkösen. Että silleen… Reilu peli.

No okei, tehtiin me pieni treeni ennen koetta, leikkiä ja laulua ja mielen virkistystä. Kaikkea onnistunutta ja kivaa, ihan vaan pihamaalla. Ja minä opin taas jotakin, oikeasti. Toivottavasti muistan sen pitkään. Toinen asia mistä olen oppinut tänä kesänä tosi paljon, ovat treenikaverit. Kiitos!!! Ne sanoo mulle suoraan: “älä tee noin”. “Ei tuollaisen koiran kanssa tehdä noin”. Minä väitän vastaan ja kohta huomaan niiden olevan taas oikeassa. Kiitos Paula, Pauliina, Sanna… ja kaikki muut.

Ja sitten siihen kokeeseen. Pisteet eivät tee suoritukselle oikeutta, koska suurin ilo oli vanhoista ongelmista yli pääseminen. Ylipäätään varsinaiset liikkeet sujuivat ja pistemenetykset olivat enimmäkseen täysin turhia, niitä tuli lopun perusasennoista ja muusta tyhmästä.

Paikalla makaaminen 10 !!! (Viereinen koira lähti, Winha ei. Nyt ei enää vanhat traumat pelota)

Seuraaminen 10 !!!!!!!!!!!!!!!!!!! (Ei vielä koskaan ennen mun koira)

Maahanmeno 8 (Sairaan hyvä!!! Pistevähennykset p a:sta)

Luoksetulo 6,5 (on kesken, ennakoi ja/tai paimentaa)

Seisominen 10

Noutaminen 8 (vauhti tippui)

Kauko-ohjaus 8 (se p a)

Estehyppy 6 (seisoi takana… ja ohjaaja kämmelsi käskyineen loput)

Kokonaisvaikutus 9

Eli yhteensä 166,5 -> AVO1 ja 4. sija kovatasoisessa avo-luokassa.

Treenikaveri Satulle avo 1: 179 pistettä Iriksen kanssa ja olihan hienoa työtä, onnea!! Onnea myös Sonja ja Osku, voi1!!! Olipa hyvät kokeet!!

Winha tokon sm-kokeessa 2010

Illalla kotiuduttuani, alkoi kamala kaatosade. Koska kelit ovat jo välillä viilenneet, ollaan aloiteltu koirajuoksukautta pikkuhiljaa. Ajattelin, että sade harmittaa vähiten kun lähdetään kunnolla hikoilemaan ja valjastin taas tuon mun kääpiövaljakon vyölle. Kokeilin Winhaa viime talvena keulille “johtajaksi”, mutta vielä sen pokka ei riittänyt juoksemaan Emman edessä, vaan jäi odottelemaan ja vilkuilemaan, eikä selvästi tuntenut oloaan mukavaksi. No, nyt sitä pokkaa riitti, ja vauhti oli sen mukainen.

Winha keulilla, hurjan alkuhuudon saattelemana lähdettiin. Emma taisi ekan kerran taaempana juostessa lähteä pikku kisaan. Kiukku juoksi uusissa hankaamattomissa (!!) valjaissa ja taisi sekin vähän innostua. Juostiin pitkää ylämäkeä ja koirat kuumuivat.Tuli alamäki. Ja auts!!! Tuollainen pikkusen heinittynyt lenkkipolku osaa olla kaatosateessa meleko liukas. Pöpelikköön mentiin mukkelis makkelis niin, että heilahti ja tämä ohjaaja parantelee nyt polvia ja pakaraansa. Polvet selvisivät mustelmilla ja naarmuilla, pakara ilmeisesti venähti, koska pahin kipu alkoi vasta kotona. Kotiin kuitenkin päästiin ja olihan ainakin vauhtia ja kivaa. Eilen oli kyllä Winhan päivä. Siitä on tullut tosi hyvä vetojuhta pieneen valjakkoon! Näyttäisi, että Emman rinnalla myös oikea ja vasen alkavat hahmottua. No, ainakin oikea.