Joskus kun kaikki taivaankappaleet sattuvat väärään asentoon yhtä aikaa, alkaa huono tuuri kasaantua. Erittelemättä nyt ihan kaikkia yksityiskohtia, vastoinkäymisistä suurin on ollut Winhan tapaturma.
Kahdeksanviikkoisen koiranpennun pää on kuin kananmunan kuori kun se sattuu osumaan oikein huonosti johonkin oikein lujaa. Meillä kävi niin että isokoira ja pienikoira nahistelivat, pienikoira hyppi silmille ja roikkui korvissa kunnes isokoira ärähti. Tilanteessa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, saahan tuollaisesta sanoakin. Mutta Winhapa lensi lattiaan, löi päänsä ja huuto oli hirveä. Muutamassa sekunnissa päähän nousi iiiiiiso patti ja kipeähän se oli.
Winha vaikutti kuitenkin hetken päästä normaalilta ja meni nukkumaan. Eläinlääkärin mukaan muuta ei ollut tehtävissä kuin seurailla. Herättelin Winhaa varmuuden vuoksi koko seuraavan yön aika tiheään ja hellyyttävällä tavalla myös Kiukku jaksoi seurata sen tilannetta. Winhan vara-äippänä se istui huolestuneena Winhan häkin vieressä koko illan ja nukkui siinä vielä yön seuraillen Winhan vointia. <3
Mitään oireita ei kosketusarkuutta ja hurjaa turvotusta lukuunottamatta ole tullut joten lääkäriinkin mentiin ohjeiden mukaan vasta arkena päivällä. Luottolääkärimme Jaanan diagnoosi oli todennäköinen kallonmurtuma jonka “hoitona” on tässä vaiheessa pelkästään seurailua. Kallossa tuntuu lääkärin sormin tunnusteltuna selkeä “reuna” jota siellä ei kuulu olla. Onni onnettomuudessa on se, että siellä tuntuu myös aukileet jotka ovat Winhalla vielä auki. (Kaikilla tämänikäisillä ei käsittääkseni ole joten tuuriakin oli matkassa.) Kallo siis joustaa ja antaa periksi jos turvotusta on pään sisällepäin eikä turvotus näin paina aivoja.
Normaalisti tällaisessa tilanteessa olisi jouduttu Helsinkiin Aistiin jossa olisi tehty magneettitutkimus ja sen mukaan leikkauksella huolehdittu että kallon luut ovat oikein ja tarvittaessa vaijereilla varmistettu että ne myös pysyvät oikein. Nyt kun Winhan kallo vielä joustaa, ei kallon luiden kuulukaan pysyä paikallaan eikä tällaiseen ryhdytä jos mitään oireita ei kipua lukuunottamatta ilmene.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että turvotus on päivä päivältä laskenut eikä mitään oireita ole ilmennyt. Peukut pystyssä ettei ilmenekään! Jos näin hyvin jatkuu, kahden viikon päästä voimme huokaista helpotuksesta ja unohtaa koko asian. Jos oireita ilmenee, hoidamme pikkuneiti sarvijaakon kuntoon. Helpottavinta on tietää, että hoito on olemassa mikäli sitä tarvitaan.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Eipä sitä olisi osannut arvatakaan miten pian tästä winhuska pikkuneidistä, sarvijaakosta, paukapäästä, pikku höröstä, mymmelimyystä tuli niin rakas. Kyllä aika pysähtyi sunnuntai-iltana kun luulin ensin että kävi vielä huonommin, mutta nyt alkaa jo helpottaa kun ennuste sekä tämänhetkinen tilanne on hyvä.
PEEÄS. Ottakaa ihmiset koirillenne vakuutus!
Isoista pojista Otto on vielä vähän jännä, mutta kyllä sitäkin voi kurkottaa naamasta haistelemaan.
