Askarteluapaskartelua…

…kun on uusi hieno tulostin.

LPKY:n toko-koe

Emman kanssa startattiin tänään toista kertaa tokon avoimessa luokassa. Valmistautuminen kokeeseen oli melkoista arvuuttela, sillä eilisen riehupäivän jälkeen Emma vielä illalla ontuili ja raapi takajalkaansa. Aamulla se näytti kuitenkin olevan iloinen, liikkui normaalisti eikä missään vaiheessa aristellut jalkaansa tunnustellessa. Uskalsin siis lähteä kokeeseen.

Tänään tokoiltiin kakkostuloksen arvoisesti. Oikein hyvä mieli jäi kokeesta sillä pääasiassa liikkeet sujui hyvin. Myös meidän kohdalla se tärkein liike, paikallaan makaaminen sujui tälläkin kertaa. Tai no, kaksoiskäsky tuli maahan menossa, mutta pääasia on, että Emma pysyi hievahtamatta ja rauhallisena koko kolmeminuuttisen sekä siirtymät piiloon ja takaisin.

Tässä tämän päivän pisteet: (Tuomari Ossi Harjula)

Paikalla makaaminen 9

Seuraaminen taluttimetta 7 1/2

Maahanmeno seur.yhteydessä 8

Luoksetulo 8 1/2

Seisominen seur.yhteydessä 9 1/2

Noutaminen 9

Kauko-ohjaus 9 1/2

Estehyppy 0

Kokonaisvaikutus 8

Yht. 157 ja näin II-tulos.

Lähinnä itseäni varten muutama huomio liikkeistä. Nämä ovat omia mielipiteitä omista suorituksista, eivät tuomarin arvostelua, vaikka joistain olenkin tuomarin kanssa eri mieltä.

Seuraamisessa oli taas kerran uudessa paikassa ja vain koetilanteessa esiintyvää haistelua. Tästä tuomio ihan oikeudenmukainen. Parani koko ajan loppua kohden ja loppu oikein hienoa seuraamista. Juoksu-osuus ja vasemmalle käännökset hyviä!

Maahanmenon arvosanaa heikentää jälleen seuraaminen. Itse maahan meneminen sekä siellä pysyminen ja perusasentoon palaaminen hyviä.

Luoksetulon pisteistä olenkin sitten tuomarin kanssa erimieltä. Oma arvio suorituksesta oli 10 pistettä. Emma löysäsi laukasta raviin ennen pysähtymistä, mutten itse nähnyt tilanteessa pysähtymisen ennakointia. Vauhti oli koko ajan hyvä ja pysähtyminen merkistä tosi nopea.

Noutamisen 9 on oikein hyvä suoritus mutta että kokonainen piste siitä että koira korjasi kapulan asentoa suussa, purematta sitä… Noh, aina täytyy tietysti pyrkiä siihen täydelliseen suoritukseen.

Kauko-ohjaukset olivat meiltä juuri niin täydelliset kuin Emma ja minä vaan osaamme. Piste.

Estehypyn nolla onkin sitten oma kertomuksensa. Ekalla käskyllä Emma liikkui kohti estettä, mutta väisti ja tuli takaisin sivulle. Sama toisella käskyllä. Kolmannella suoritti liikkeen aivan oikein ja istui käskystä. Hyppäsi nätisti myös takaisin. En tiedä johtuiko koepaikan liukkaasta lattiasta vai onko tossa jalassa oikeasti joku. Tosi monella koiralla oli tänään hypyn kanssa ongelmia. On myös mahdollista että käyttäydyin itse herpaantuneesti. On mahdollista että aloin jo jotenkin “löysäämään” kun tajusin kokeen menneen hyvin ja tiesin muka hypyn olevan meille varma nakki. No, ei ollut ei.

Ei kun lisää harjoitusta ja uutta putkeen. Kyllä ne ykköset sieltä vielä tulee. Lähellä oli tänäänkin.

Emman sijoitus näillä pisteillä oli tänään 3. joten ihan ilman pokaalia ei tarvinnut kotiin lähteä. Päivän noloin tilanne koettiin palkintojenjaossa jota seurasin vähän sivummalta. Taputin innoissani menestyneille ja ihmettelin kun ei kolmannen sijan ottanutta koirakkoa näy missään… kunnes huomasin että minua tuijotetaan… *vajoaa maan alle* Tässä kohtaa voin varmaankin vedota viime yön yövuoroon ja parin tunnin aamu-uniin ennen koetta.

Tosi hyvä mieli jäi siis kaikesta kompuroinnista huolimatta ja yleisössä olleiden treenikamujen kannustukset ilahduttivat. Kiitos avusta ja tuesta sekä kivasta tokopäivästä.

Huomenna on Kiukun vuoro paneutua harrastisiin kun matkaamme kohti Ristiinaa kettua ihmettelemään.

p.s. Piti vielä lisäämäni että ei ollut Eeva-Liisalla ja Kiarallakaan ykköstulos kaukana ensimmäisessä tokokokeessaan ikinä.  Ja se viimeinen liike, hyppy – olin pakahtua ylpeydestä, niin hienosti Kiara sen suoritti. Juuri niinkuin on harjoiteltu! Onnea! Mainitsemisen arvoinen myös tämän vilkkaan parsonin paikallamakuu, pisteitä siitä kymmenen.

Harrastusreissu takana

Lauantaina juoksukilpailuissa

Nyt on mukava ja onnistunut, mutta rankkakin viikonloppureissu takana. Mukavat muistot jää tästäkin reissusta, kyllä koirien kanssa on niin kivaa reissuta ja touhuta.

Lauantaina startattiin puoli seitsemän aikaan kotipihasta Joutsenoon josta pakkauduttiin E-Ln, Kiaran ja Elviksen kanssa samaan autoon ja jatkettiin kohti Riihimäkeä ja canicrossin SM-kisoja. Ihan harrastajasarjaan oltiin ilmoittauduttu, mutta koska oltiin Emman kanssa osallistuttu vain kerran aiemmin canicross-kisaan, oli jännittävää ja mukavaa päästä näkemään millaista se on SM-kisassa.

Juuri ja juuri ehdittiin kilpailupaikalle ilmoittautumaan ajoissa ja varusteiden tarkastukseen. Lenkkarit, vyöt ja narut olivat sääntöjen mukaiset ja vielä matkustuskamppeissa ryntäsimme kiireellä kilpailijakokoukseen kuuntelemaan rataselostusta ym. infoa. Liikaa ei ehditty jännittämään kun kilpailijakokouksen jälkeen ehdittiin vaihtaa vaatteet, käyttää pikkukoirat pissalla ja lämmittää kilpailevat koirat. Lopulta oltiin Emman kanssa ihan ajallaan 10 min ennen lähtöä varusteiden ja eläinlääkärin tarkastuksessa – joka lopulta läpäistiinkin. Ei sillä, että Emmalla olisi ollut mitään eläinlääkäriltä salattavaa, mutta kun ei sitä terveen koiran puhdasta ravia millään malttanut lääkärille näyttää, olihan Emmalla jo vetovaljaat päällä ja lähtöviiva 10 metrin päässä. Mutta ihanaa kun on innokas koira.

Kilpailu oli tuotu yleisöystävällisesti Riihimäen urheilupuiston ympäristöön, ihan kaupunkimiljööseen, hiekka- ja nurmialustalle. Reitti oli alkuun kuitenkin tosi syheröistä, käännöksiä moneen suuntaan ja pari aika kapeaakin mutkaa. Näiden jälkeen piti kiertää urheilukenttä jossa Emma viimeistään oli sitä mieltä ettei toi ohjastajakaan taida tietää minne mennään. Emman mielestä sitä ei olisi ollut järkeä kiertää kun suoraankin olisi päässyt. Alun pienen takkuilun jälkeen reitti kuitenkin helpottui ja Emman intokin kasvoi. Reitti oli tällaiselle tavan pulliaiselle harrastajalle vaativahko nousuineen ja laskuineen, mutta pienellä kannustuksella Emma jaksoi vetää myös ylämäet oikein kivasti. Ohitustilanteita ei tullut kuin yksi jonka Emma klaarasi tyylipuhtaasti omaan hommaan keskittyen. Koiralle siis ihan täydet pisteet, helpommin hahmotettavalla radalla se olisi varmasti ollut yhtä innokas heti alussa.

Seuraavista kuvista kiitos kuvaajalle: redcoyotes.net. Tässä sitä mennään innosta soikeina.

Juoksukisan lopputulemana oli siispä se, että aikaa meni rapiat 12 minuuttia ja sijoitus 31. Kisaan oli toki lähdettykin ihan vaan harrastamaan ja hauskaa pitämään mutta ollaan nyt vaikka iloisia siitä että taakse jääneet koirat (olikohan niitä 5-6) olivat Emmaa huomattavasti isompia. Aina pitää olla joku selitys.

Koirien juottamisen ja jäähdyttelyn jälkeen katselimme vielä kisojen palkintojenjaon ja ihastelimme hienoja sporttisia koiria. Oma koirakuumekaan (niin, taas ja ei, en ole ottamassa vielä koiraa) ei päässyt laantumaan kun yksi suosikkiroduista vilahteli palkintopallilla tämän tästä. Onnea menestyneille!

Naisten mitalistit: Maria Viitahalme (2), Marika Tiiperi (1) ja Minna Viide (3).

Illaksi olimme varanneet Riihimäeltä leirintäalueelta mökin jossa pääsimme majoittumaan, rantasaunaan saunomaan ja tekemään illan rauhallisemman kävelylenkin. Kiukku ja Elvis purkivat autossa padottua energiaansa tuttuun tapaan painimalla ja peuhaamalla isojen tyttöjen jo levätessä pedeissään. Jokaiselle siis jotakin lauantainakin.

Sunnuntaina näyttelyssä

Sunnuntaiaamuna startattiin Riihimäeltä kohti Porvoota ja parsoneiden pääerikoisnäyttelyä. Kiukku oli ilmoitettu sisariensa kera junioriluokkaan ja Emma käyttöluokkaan. Koko päivänä ihan parasta oli todeta, että Kiukku on todellakin kasvanut ja kehittynyt ja osasi käyttäytyä. Omassa häkissään se otti torkut kun torkutti ja rauhoittui oikein kivasti myös häkin ulkopuolella keskellä kaikuvaa hallia ja suurta koiramäärää. Se siis suomeksi sanottuna osasi Käyttäytyä!

Kiukku oli kuitenkin päättänyt että kyllähän sitä osataan meillä muutenkin ja oli todella upeasti myös kehässä. Sen tiesinkin että se antaa tuomarin käsitellä eikä arkaile pöytää, mutta että se myös liikkui pääasiassa neljällä tassulla ja seisoi tuomarin arvostellessa ryhdikkäästi paikallaan. Tuloksena Kiukulle junioriluokasta ERInomainen!!!!!

Tuomari Eleanor Bothewell (GB) totesi Kiukusta seuraavaa: Small, compact and well muscled. Lovely outline and balance. Co-ordinated in front & rear action.

Hienoa balanssissa oleva Kiukku ja uudet reisilihakset! Kera vaaleanpunaisen ruusukkeen poistuimme kehästä onnellisen yllättynyt ilme naamalla. Tiedänhän minä että tämä tyttö on oikein sievärakenteinen ja ryhdikäs, sopusuhtainenkin. Ehkäpä pieni kokonsa, erottuva värinsä ja ennen kaikkea räiskyvä luonteensa joskus jättää vaan sen todellisen kompaktin Kiukun varjoonsa.

Emma pääsi kehään kasvattajansa Marjutin kanssa ja esiintyi sekin oikein edukseen. Emma oli omaan silmääni melko löysässä kunnossa johtuen siitä että juoksu loppui vasta muutama viikko sitten ja kuten aina, tässä kohtaa Emma kerää nestettä ja on mukamas niin tiineenä niin tiineenä, tissejä kasvatellen. Meneillään on taas siis pienet ruoka-annokset ja ahkera liikunta jotta pahimmilta valeraskauden oireilta vältyttäisin.

Samainen tuomari kuitenkin piti myös Emmasta ja lausui seuraavaa: In lovely hard condition. Nice coat. Good tailset and carriage. Overall balanced.

Balanssissa siis Emmakin ja tuloksena ERI ja käyttöluokan 4. Kiitokset Marjutille joka sait nätisti esille myös Emman liikkeet.

Näyttelyn jälkeen suunnistimmekin lopulta jo ruokailemaan ja kotia kohti. Tulihan touhuttua viikonloppuna oikein urakalla! Väsyneinä mutta tyytyväisenä olimme joskus ilta yhdeksän jälkeen kotona. Kiitokset mukavasta näyttelypäivästä parsonväelle. Erityisen mukavaa oli taas tavata omien koirien kasvattajia Marjutia ja Sannaa sekä “varjo-kasvattaja” Miiaa, Kiukun sisaruksia ja isää omistajineen sekä kaikkia muutossa kauemmas jääneitä ystäväisiä joita nykyisin harvemmin tapaamme.

Viikonlopun iloisena bonusuutisena mainittakoon vielä, että Emman veli, Roni, oli lauantaina silmätarkastuksessa ja muiden tarkastettavien lailla silmät olivat terveet. Hieno juttu!

Rankan reissun jälkeen keskitymme tällä viikolla taas lepäilemiseen ja valmistaudumme jo pikkuhiljaa tulevan viikonlopun koitoksiin. Jotain pientä harrastustoimintaa luvassa silloinkin.

Tällä hetkellä meillä näyttää reissun jälkeen tältä

p.s. Posti kuljetti Helsitarilta loppuviikosta Kiukulle uuden lämmittelytakin. Takki on oikein ihana, kevyt ja sopivan kokoinen, pikkusen löytyy kasvunvaraa tarkoituksella. Vaan kun ei tyttö suostu takissa kävelemään. Neliraajahalvaus iskee siihen paikkaan kun takki pannaan päälle, ei auta käskeminen eikä houkuttelu. Kiitollinen takinomistaja:

Pari kuvatusta ja kuulumisia

Päivi Perälä otti kuvia taannoin Kyröskosken toko-kokeessa onnistui ikuistamaan Emmankin työntouhussa. Liitän saamani kuvat tänne muistojen arkistoon.

Luoksetulo

Tulihan se kapula lopulta perille!

Perusasento

Tänään vietettiin iltaa Eeva-Liisan, Kiaran ja Elviksen seurassa. Kiara ja Emma saivat luvan siistiytyä viikonlopun koitoksia varten samaan aikaan kun Kiukku ja Elvis huvittelivat toistensa seurassa. On siinä meillä kaksikko! Elvis (14vkoa) ja Kiukku (13kk) ovat henkisesti kyllä niin samalla tasolla että siinä ei turhaan aivoja rasiteta kun bestikset pitää hauskaa. Ihanaa kun Kiukulla on ihan oma-ihana-ystävä! Illan päätteeksi meillä makaa pedissään todella väsynyt mutta tyytyväinen Kiukku ja ah niin kaunis Emmuskainen.

Niin, niistä viikonlopun koitoksista. Tiedossa on oikea miniloma, paljon puuhaa ja hyvää seuraa. Lauanaina Riihimäelle canicrossaamaan ja illaksi leiriydytään mökkeilyn ja saunomisen merkeissä. Sunnuntaina jatkamme Porvooseen parsonerkkariin jossa tapaamme monen monta koira- sekä ihmisystävää. Illalla sitten väsyneinä mutta todennäköisesti tyytyväisinä kotiin.

Viikon tottikset

Eilen treenattiin tottista taas tutulla porukalla, neljä koiraa ja kolme ohjaajaa. Erityisen maininna arvoista oli se, että Emman kanssa ollaan nyt saatu ilmeisesti metallinouto kondikseen. Lopultakin lukuisten pito-treenien ja sisäharkkojen jälkeen Emma ottaa kapulan maasta myös pihalla, nurmella sekä hiekalla ja tuo sen perille asti. Noudon osalta jatkammekin tästä nyt pikkuhiljaa hyppynoutoon ja ylläpidämme siinä rinnalla myös metallinoutoa. Muuten otettiin treeneissä seuraamista, seisomista ja onnistunut paikallamakuu kolmen koiran rivissä ja piilosta niin että “ilmestyin näkyviin” muutaman kerran.

Kotona ollaan treenattu nyt tiukasti paikallamakuuta ja kosketusalustaa. Paikallamakuuta on harjoitellut erityisesti Kiukku joka ei hallitse paikallaan oloa koirahäiriössä vielä joitain sekunteja pidempään. Kotona sujuu nyt mun poispäin kävely ja ajallisesti sellaiset 0,5-1minuutin harjoitukset kun palkkaan välillä.

Kosketusalustaa olen tehnyt molempien kanssa, mutta erityisesti tähtään Emman kanssa siihen että alustan avulla opetan sille aikanaan ruudun, miksen merkinkin (merkin se tosin jotenkin jo hahmottaa). Tarkoitus on nyt aluksi, että se osaa asettaa ainakin toisen etutassuistaan alustalle ja jäädä siihen seisomaan ja odottamaan uutta käskyä. Tilanne on tällä hetkellä se, että Emma ymmärtää palkkion ja alustan liittyvän jotenkin toisiinsa, mutta tarjoaa alustalle maahan menoa (se yleisin vaihtoehto), alustan törkkimistä kuonolla, alustan tuijottamista, sekä alustalle syöksymistä liukutaklauksen omaisesti. Kuitenkin niitä onnistuneita “seisontojakin” tulee ja naksuttimen avulla poimin sieltä kaiken sähläämisen joukosta niitä oikeita. Kyllä se siitä vielä etenee.

Näytelmöintiä

Eilen harjoiteltiin tottiksien jälkeen vähän näytelmöintiäkin. Täytyy nyt ihan tunnustaa etten ole tätä ennen vielä koskaan ollut missään näyttelytreeneissä, saati panostanut koirieni kanssa esiintymisen harjoitteluun. No, vähän sähläämiseksi meni omat treenit nytkin mutta ajoivat kyllä asiansa paremmin kuin hyvin. Tarkoitus oli ensisijaisesti harjoitella taas pöydällä “kopelointia” ja siinä onnistuttiinkin. Kiukku on kuin vanha tekijä kun vaan malttaa… Se antaa kyllä kopeltaa ja ropeltaa ja heiluttaa vaan häntää sikäli mikäli joku juttelee mukavia tai vaihtoehtoisesti nenään sattuu kantautumaan herkkunamien sulotuoksut. Kiukun kanssa isompi ongelma onkin se, miten saan sen kulkemaan neljä tassua maassa. En kait mitenkään, mutta aikansa sählättyään sekin onnistui kuitenkin jotenkin. Joten kiitos Heli neuvoista ja kopeloinnista sekä hyvistä nauruista. (Ai mitenniin menis muka rahat hukkaan… en kyllä käsitä.  )

Joten summa summaaaaarum. Hauskaa viikonloppua odotellessa!

p.s. Illan tunnelmakuvat löytyy Kiaran ja Elviksen blogista: http://www.pikkukoo.vuodatus.net/.

Ei voi ymmärtää

Seuraa tilitystä, vuodatusta, valitusta, hermojen kiristelyä… Älä siis lue jos odotat nyt jotain positiivista hehkutusta tai ilakointia. Älä myöskään ala kaivaa tekstini takaa nimiä tai henkilökohtaisuuksia. Ajatuksia haluaisin kuitenkin herättää ja suuttumustani purkaa.

Jokainen joka on vähänkään seurannut parsoneiden rodun kehitystä, tietää, että silmäsairaudet eivät ole pienimpiä huolia rodun kehitystä ajatellen. Ne eivät ole edes yksittäisen parsonin omistajan pienin huoli, saati sitten niiden jotka rotua kasvattavat. Miten on silti mahdollista, että ihmiset, jopa kennelnimelliset kasvattajat (joiden pitäisi olla esimerkkejä???) astuttavat koiriaan tarkastuttamatta niiden silmiä. Toisinaan silmät tarkastetaan astutuksen tai pentujen syntymän jälkeen ja pahimmissa tapauksissa pentuja tulee jo tiedetysti silmäsairaille koirille. Ei pitäisi olla mitenkään epäselvää, että esimerkiksi linssiluksaatio ja harmaakaihi ovat periytyviä sairauksia.

Ihanaa, että on kasvattajia, jotka saavat kerta toisensa jälkeen silmätarkastuksiin reilusti kasvattejaan ja omistamiaan koiria. Toisinaan tarkastusten tulokset otetaan jopa huomioon jalostusratkaisuja tehdessä. Mikä tärkeintä, säännöllisesti tarkastettujen koirien mahdolliset sairaudet pystytään hoitamaan ajoissa ilman turhaa viivytystä ja kärsimystä! Millähän koirien omistajat saataisiin tajuamaan mikä merkitys jokaisella tarkastuksella on vaikka kyseinen koira ei olisikaan jalostuskoira. Millä nämä koirien omistajat saataisiin tajuamaan myös se, ettei näyttelyissä käymisellä ole YHTÄÄN MITÄÄN tekemistä silmätarkastusten kanssa. Myös steriloitu/kastroitu koira kantaa tiettyjä geenejä jotka se on perinyt vanhemmiltaan. Millä ihmeellä ihmiset tajuaisivat että tarkastukset ovat ensiarvoisen tärkeitä sen oman koiran terveyden kannalta!!! Mur.

Ja joo joo, tiedän, että koirien jalostuksessa on tuhatmiljoonaa muutakin asiaa joita ottaa huomioon, mutta kun ne silmät on niin helpolla ja nopeasti tarkastettu eikä tarvitsisi sen jälkeen arpoa. Eniten mua huolettaa nämä “tavalliset kotikoirat” joiden silmien tilasta ei ole mitään tietoa. Ties vaikka muka-niin-yleiset käytöshäiriötkin joskus selittyisivät kivulla joka löytyy silmistä…??? Epätodennäköistä kyllä, mutta niin helposti selvitettävissä. Pliiiiiiiis, ihmiset, pitäkää niistä rekuistanne hyvä huoli. Pus.

Ja vielä. Jos siitä koirasta sitten löytyykin joku sairaus, on varmasti parempi tietää se ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa kuin antaa vaan olla. Iso hali ja voimia niille joita asia koskettaa! Koskaan ei tiedä kenelle se kohtalo osuu eikä se ole häpeä tai koiran kasvattajan, saati omistajan syytä. Syyllistä on turha etsiä kun tilanne on mikä on, surullista, ikävää ja harmi. Koira ei myöskään tule terveeksi sillä että sitä ei tarkasteta tai tuloksia salaillaan. Luonto on ihmeellinen ja joskus epäreilukin, mutta ainakin voimme itse tehdä voitavamme.

T:-Riikka-joka-ei-ole-kasvattanut-yhtään-pentuetta-eikä-tarkoittanut-tätä- viisasteluksi-vaan-haluaisi-kaikkien-koirien-olevan-terveitä-ja-iloisia.

Ovi auki voittajaan

Hurjalta tuntuu ajatuskin, mutta totta se on. Emman kanssa oltiin tänään siis ekan kerran tokon avoimessa luokassa lopputuloksena ykköstulos ja 2. sija. Pisteitä kertyi 171 kun nouto jäi nollille. Noudonkaan ongelmasta en jaksa olla huolissani sillä tällaista ongelmaa ei ole koskaan vielä ollut ja toisella kertaa nouti jo aivan kuten yleensäkin. Treeniystävä mietti että onhan se voinut vaikka purasta kieleensä tai jotain. Emma siis lähti noutoon reippaasti käskystä, otti kapulan, mutta jätti sen sittenkin paikoilleen ja juoksi takaisin ilman kapulaa. Uudestaan lähetettäessä nouti normaalisti, toi kapulan perusasentoon ja luovutti nätisti.

Pisteitä tuli siis seuraavasti:

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen taluttimetta 7 (nurmikentän hajut kiinnosti…)

Maahanmeno seur. yhteydessä 10 (nyt ne hajut oli jo haisteltu)

Luoksetulo 9 (ohjaajan moka, pysäytin liian aikaisin)

Seisominen seur. yhteydessä 10

Noutaminen 0

Kauko-ohjaus 10 (!!!!!!!!!!!!)

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

Marika oli ystävällinen ja lähti kokeeseen mukaan, kiitos henkisestä tuesta. Tässä muutama Marikan ottama kuva, kiitos niistä!

Kiire kentälle oli kova

Kike bodaa alkulämpimiksi

Muistellaan paikalla makaamista

Seuraamista

Maahanmeno

Luoksetulo

seisominenkin sujui taas

Hyppy

Koira perusasennossa, ohjaaja...???

Uusi koti

Me ollaan taas vaihteeksi muutettu. Johan siitä edellisestä muutosta olikin viisi kuukautta. Tällä kertaa tarkoitus on kuitenkin asettua ja rauhoittua pidemmäksi aikaa.

Treenailtu ollaan vaihtelevasti ja koirien elämä on enemmän painottunut uuteen kotiin asettumiseen ja tutustumiseen. Oma piha on tietysti kiva juttu niin koirien kuin omistajankin mielestä ja treenejä ajatellen sen kruunaa tänään saatu hieno hieno lahja:

Kyllä, tokoeste on irroitettavilla laudoilla eli korkeus on säädettävä. Muutenkin este täyttää kaikki viralliset mitat joten eipä jää harjoittelu taas välineistä kiinni. Se on isäni kun oli näin näppärä käsistään. Kiitos.

Nyt kuitenkin edessä on vielä muutamat treenit pelkkää seisomisliikettä joka tuottaa meille nyt ennenkuulumatonta tuskaa. Koe ja näinollen avoimen luokan korkkauskin lähestyy…