Nyt meni hermot… sen kyllä huomaa…

..mutta ne hermot eivät tällä kertaa menneet mulla vaan Kiukulla.

Kävin tänään ostamassa itselleni uudet lumikengät joita piti heti lähteä tietenkin koirien kanssa testaamaan. Hyvin kulkivat aina kun ei sattunut olemaan yhtään koiraa kyydissä . Täytyy nyt nauttia kun lunta vielä on. Parin viikon päästä lähdetään Lapin lumille, ehkä sitten tulee enempi kenkäiltyä kun koiratkin lähtee tänä vuonna mukaan.

Metsässä Kiukku löysi mielestään maailman hienoimman männynkarahkan. Se raahasi sitä pienellä suullaan syvän ojan yli ja rauhoittui sitä sitten silppuamaan ojan reunalle. Raukka parka pikkuinen ei vaan tajunnut että Emma syö sitä ihan samaa keppiä toisesta päästä, kunnes… Emma lähti liikkeelle keppi hampaissaan ja HIRMUINEN KIUKKU herrrrrmostui hirrrrrmuisesti.

Tämä kannattaa katsoa ihan äänettömällä vaan jos heikompia hirvittää

“Mitenniin olen pieni ja pippurinen” “Ei mulla ainakaan oo koskaan menny hermot…”

Että sellaista. Koirakoulussakin oltiin tänään, siitä lisää tuonnempana. Pääosin treenit oli vanhan kertausta ja sujuikin ihan hienosti. Loppuis nää kurakelit heti alkuunsa.

Pieni kertaus

Jäi kirjoittamatta viime viikon yhteistreeneistä. Mainittavaa niistä ei kyllä olekaan, muuten kuin se, että hölkkävauhtinen seuraaminen ei sujunut, ei sitten sinnepäinkään. Aiemmin sekin on ollut ihan kunnossa, mutta kun kertaaminen on unohtunut niin tässä tulos. Sitä treenattiin sitten rauhallisemmassa ympäristössä tossa kentällä kahdestaan ja siellähän se sujuikin hienosti. Ilmeisesti kyseinen “temppu” on vaan vielä niin epävarma ettei suju vaikeammassa ympäristössä.

Muuten yhteistreeneissä tehtiin liikkeestä seisomista, tavaran nostamista (metallinoutoa silmälläpitäen) ja kuunneltiin teoriaa namialustalla palkkaamisesta.

Hölkkäseuraamisen lisäksi tein Emman kanssa viikonloppuna itsekseni kertaukset alon jättävistä liikkeistä ja luoksetulosta. Kaikki sujui ihan suunnitelmien mukaan ja treenin tärkein anti olikin lelulla palkkaaminen ja motivaation nostatus.

Jos Emman juoksu ei ala, sen ekaan kokeeseen on alle kuukausi aikaa. Hui! Sitä ennen treenataan nyt tosi ahkeraan tosi pienissä pätkissä kaikenlaista ja harjoitellaan palkan odottamista. Toisaalta nostatetaan intoa lelupalkalla leikeillä. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Hiihtohurmosta

Olihan mahtava keli eilen hiihdellä!!!! Latu oli sopivasti pikkusen pehmeä ja suksi luisti. Emmakin oli levännyt päivän kotona ja tuntui olevansa elämänsä kunnossa. Vajaa kymppi hiihdeltiin ja lopussa olikin taas rauhallinen koira. Emma ei kyllä turhia itseään säästele eikä innostamista kaipaa. :-) Toki se on silti palkkansa ansainnnut.

Nesteytyshommat alkaa sujua rutiinilla nyt kun maistuvat nesteet on löytynyt. Sain juotettua Emmalle lämmintä pienen määrän lenkin puolivälissä ja oikein reilusti heti lenkin lopuksi. Ehkä kuvittelen, mutta minusta etukäteen huolella nesteytetty Emma jaksaa ladulla paremmin. Toivottavasti oikea nesteytys saa sen myös palautumaan nopeammin.

Uusi juoksu-/hiihtovyö on nyt tilattu ja pitäisi saapua viikon-parin sisällä. Jostain pitäisi löytää vielä riittävän pitkä, hieman nykyistä jäykempi joustava naru. Nykyisen jousto on Emman vetovauhdilla ja kehittyneellä voimalla hieman liian löysä ja meno koiralle sen takia turhan nykivää. Nykiminen ja epätasainen vauhti väsyttää koiran nopeasti.

Eilistä treenipohdintaa

Eilen saatiin Virpistä treeniseuraa ja avustaja ja otin Emmalle vähän kokeen tyyppisen harjoituksen tokoa. Paikallaan makuussa tapahtui ensin joku hama, Emma ennakoi kai mun kellon katsomisen käsimerkiksi ja nousi ylös. Kävin palauttamassa sen makuulleen ja sen jälkeen n. 2,5 minuutin makuu sujui hienosti. Tässä onnistuneessa paikallaan makuussa oli häiriönä jopa vierestä ohi ajava auto jota Emma katsoi, mutta ei noussut.

Seuraamisessa oli taas kerran hakemista, etenkin hölkkävauhdissa edistää, mutta käännökset jotakuinkin kunnossa. Jättäviä liikkeitä ei tehty kuin kertauksena läpi, niin hyvin ne sujuivat. Samoin luoksetulo. Jipii.

Päätin panostaa Emman kanssa nyt tosi paljon leikkimiseen ja leikillä palkkaamiseen ja kannustamiseen. Veikkaan että tulevissa kokeissa pahin kompastuskivi tulee olemaan mun jännittäminen ja siitä johtuva koiran kuumuminen. Kuumuessaan Emma sitten juoksentelee eikä tule mitään mistään.. Jos leikkipalkan odottaminen ja palkitsevuus saisi sen pysymään paremmin paikalla ja kontaktissa. Liikkeiden välillähän koiraa saa vähän kehua ja innostaa kokeessakin.

Pitäisi saada myös paljon kokeenomaisia harjoituksia jossa itse joutuisin harjoittelemaan koiran hallitsemista myös liikkeiden välillä ilman hihnaa. Täytyy muistaa aina antaa Emmalle joku tehtävä joka tuo sen vireystilaa alas ettei se käy aivan ylikierroksilla. Pelkkä “sivu” tai “istu” riittää varmasti hyvin, uskoisin.

Että sellaista pohdintaa. Kiukku oli treeneissä mukana ja sai tehdä luoksetuloharjoituksia. Ai että sillä oli juhlat kun juoksentelemisen lisäksi namia sai Virpiltä sekä minulta.

Askelsiirtymiä ja pms

Emman kanssa laajennettiin tokon saralla uuteen liikkeeseen ja aloiteltiin askelsiirtymiä. Kerran oltiin koirakoulussa kokeiltu ja tänään sitten rauhallisemmin kotona okkkarissa. Emma yllätti ja näyttää selvästi jo vähän hahmottavan liikkeen tarkoitusta. Kädellä avustettuna onnistuu yksi askel taakse sekä kaksi vasemmalle ja yksi oikealle. Tällä päästäänkin toivottavasti aikanaan hiomaan perusasennosta entistä varmempi.

Otin Emman kanssa samalla myös vanhaa liikettä, noutoa. Aiemminhan tehtiin muutos liikkeeseen siten ettei koira tulekaan enää eteen vaan suoraan kapulan kanssa sivulle. Tässä on vielä vähän hakemista, mutta kapulan suussa mällääminen on jäänyt lähes tyystin ihan pelkillä pitoharjoituksilla.

Kiukku jatkaa hihnaharjoituksia… Vetäminen kinnostaisi ja pientä mörköikää on havaittavissa kun roskikset ja isot likaiset lumipaakut pitää rähjätä niskavillat pystyssä :-/. Edistytään kuitenkin. Jos ulkona olisi edes hiekkaa kaduilla, helpottaisi tietysti täsmällistä pysähtymistä hihnan kiristyessä, mutta menisköhän tää nyt jo ihan tekosyiden puolelle kuitenkin?! Kiukulle kokeilin myös ihan muutaman sivulle tulon.

Emman kanssa onkin nyt seuravana seurannassa mennäänkö lääkäriin vai tuleeko se kuntoon itellään. Se on ollut viime päivät, jopa viikot, ihan hermoheikko. Se menee selvästi jopa melkein “lukkoon” putoavista esineistä ja tänään säikähti pitsalaatikkoa niin että piti oikein maastoutua. En kuitenkaan ole alkanut hätäilemään sen enempää koska tähän liittyy myös sängyn alla jurottamista jota sillä on aina ennen juoksua… Liekö tämä kaikki vaan sitä kuuluisaa peeämässää. Taitaa nämä juoksut jäädä Emman viimeisiksi etenkin jos oireet niistä johtuu. Toivottavasti eivät ainakaan liity aiemmin puhjenneeseen epilepsiaan, ainkaan kouristuskohtauksia ei ole ollut.