Koirakoulupäivä

Väsyttää jo, mutta koitan nyt jotain kirjoittaa muistiin päivän tokotreeneistä. Tänään oli siis taas viikottainen ohjattu tunti. Tunnin ohjelmassa oli perinteinen paikallamakuu ja sen lisäksi liikkeestä seisominen, kaukokäskyt ja luoksetulon vauhti. Mutta sitä ennen eiliseltä sen verran että tehtiin tasan kaksi kahden askeleen seuraamispätkää jotka meni hienosti ja olen todella ylpeä itsestäni että maltoin jättää siihen enkä TAAS jäänyt jankkaamaan samaa. Päätin että ei tehdä mitään muutakaan koska tänään oli tosiaan koirakoulupäivä.

Tänään siis paikallamakuu sujui taas virheettä, otin Emmalle nyt 2,5 minuuttia. Viime viikolla tehtiin 4 minuuttia ja tässä välissä vaan sellaisia 10-20 sekuntia vaihtelevissa paikoissa ettei kyllästyminen iske. Teen siis pidemmän harjoituksen aina korkeintaan kerran viikossa ja muuten vaan paljon onnistuneita toistoja eri paikoissa ja tilanteissa. Tänään makuuta helpotti se lyhyt välimatka kun harjoituspaikka oli niin lähellä tietä että seisoin hihnan päällä. Viime viikolla koira oli irti ja jaksoi koko 4 min yhdellä kehulla+palkalla

Liikkeestä seisomisesta ei sen enempää kuin että mielestäni liike on meillä valmis . Tehdään sitä siis vaan toisinaan että pysyy muistissa, mutta varsinaisia harjoituskommervenkkejä se ei enää kaipaa. JEE!

Kaukokäskyissä ollaan ihan alussa. Istumasta maahan, sekä maahan-seiso-maahan liikeradat menee oikein, mutta maasta istumaan noustessa usein pylly liikkuu eteenpäin ja istumasta seisomaan taas taaksepäin. Tavoite on, että kaikissa liikkeissä ainoastaan etutassut liikkuu ja takapää pysyy paikallaan. Maahan-seiso-maahan liikerata on Emmalla hieno, yksikään tassu ei liikahda.

Lopuksi tehtiin tokon luoksetuloja niin, että jätettiin koira normaalisti “paikka” käskyllä istumaan, itse kokeen vaatima etäisyys ja normaali eleetön kutsu, mutta kun koira on liikkeellä lähdettiinkin juoksemaan “karkuun” ja lelupalkka koiran eteen.  Haettiin siis pelkästään vauhtia ja intoa koiran suoritukseen ja yhteistä mukavaa leikkiä palkaksi. Harjoitellaan sitten taas erikseen sitä oikeaan paikkaan oikein tulemista toisella harjoituksella.

Loppuun luoksepäästävyys joka Emman kohdalla sujuu kyllä hyväksytysti, mutta kyllä se meinaa askeleen tai pari ottaa taaksepäin kun “tuomari” kumartuu. Aiemmin se meni aina vastaan, mutta kun opetin sen siltä pois niin nyt vissiin ahistaa sen verran että pitää vähän perääntyä ettei se nyt vallan päälle tule . Oikeasti Jonna kyllä teki tänäänkin harjoituksen tosi koiraystävällisesti. Tuli koiran viereen, kyykistyi, jutteli ja taputteli vaan vähän rinnasta. Ei mitään kävellään suoraan tuijottaen kohti ja kumarrutaan päälle-tyyppistä treenitilanteeseen varsinkaan.

Koulussa oli tänään kiva ryhmä paikalla ja vain kolme koirakkoa joten kaikille riitti hyvin henkilökohtaista ohjausta ja oli tilaa tehdä omassa rauhassa tai tarkoituksella toisten vieressä. Paikalla oli Emman niin kaukaa rakastama ja ihailema australian paimenkoira ja meille uusi spanieli. Molemmat ihanan innokkaita, reippaita ja ohjaajan kanssa tekemisestä nauttivia koiruuksia.

Tää tahtois sit sen seuraavan seisojan lisäksi kans sit sellasen aussin ja sit sellasen tokospanielin mikä kans noutais ja sit vielä kettarin ja sit sen yhden (tai oikeastaan kahden) ihquparsonin pennunkin tää tahtois ja…

Pläääääh

Voidaan unohtaa kaikki mitä kirjoitin aiemmin päivällä koirien ohittamisesta. Terveisiä vaan pers… eikun siis iltalenkiltä.

Rasiapalkkaa, osa1

Tylsä blogi tulee kun luettelen vaan mitä on tehty ja mitä ei tehty, mutta sepä tämän idea toisaalta onkin. Pystyn kastomaan taaksepäin eri lajien treenejä ja ehkä joskus oppimaan mikä tuottaa tulosta ja mikä ei. Toisaalta myös hieroja kysyy joka kerta mitä on harrasteltu ja mietitään mikä on voinut lihaksia kuormittaa.

Tänään oltiin Emman kanssa parin tunnin rauhallisella kävelyllä jonka välissä tehtiin kolme kertaa tokoliikkeitä, lähinnä sitä seuraamista. Tehtiin yksi “isompi” harjoitus ja kaksi ihan pientä. Tämän isomman aikana otettiin ihan normaalia seuraamista namipalkalla ja sitten perään muutama liikkeestä seisominen ja luoksetulo ilman palkkaa, kuitenkin kehuen. Viimeisen liikkeen jälkeen “vapaa” ja kiireesti iso palkka (rasvaista raakaa possua) rasiasta. Tällä opetan nyt pikkuhiljaa odottamaan palkkaa ja toisaalta totutan koiran siihen, että se tietää varmasti saavansa työstä palkan vaikka sitä ei saakaan joka liikkeestä ja onnistuneesta suorituksesta heti.  Mahdollisesti tulevia kokeita silmällä pitäen siis.

En kuitenkaan harjoittele tuota rasiapalkkaa ja useiden liikkeiden peräkkäin tekemistä kovin paljon, varsinkaan nyt aluksi ettei vaan koiralle pääse tulemaan epäselvyyttä siitä menikö liike oikein vai ei. Olen opettanut sille liikkeitä sillä systeemillä että vaaditun asian onnistumisesta tulee kehut ja palkka ja epäonnistumiset vaan jätetään huomioimatta ja/tai korjataan. Siksi siis ainakin suullinen kehu tulee usein vaikka namia/lelua tms joutuu odottamaan.

Päivän seuraamiset menivät oikein hyvin. Oikea paikka alkaa löytyä ja nyt vaan vaikeutetaan ja pidennetään harjoituspätkiä tarpeeksi hitaasti ja vaihtelevasti.

Sivumennen mainittakoon että Emma ohitti tänään kaikki koirat käskystä, sellaiset iholle tulevat toki innostaen ja nami kädessä, mutta rauhallisemmat tapaukset ihan käskyllä. Haluaisin että se tekisi lenkillä tuttavuutta muiden koirien kanssa vain luvalla ja muuten olisi itsestään selvää että niitä muita ei moikkailla. Ikinä ei ole sattunut mitään ja Emmahan on kyllä kaikille ystävällinen, mutta hihnoissa se moikkailu on aina vähän hankalaa ja mistä sitä tietää mitä ne vastaantulevat aina on. Toisaalta jos koira osaa ohittaa niin pääsemme ehkä niistä irtokoiristakin kivuttomammin. Vain yhdelle irtokoiralle, tai siis paremminkin omistajalle, piti tänään ärähtää :-/. Emma kulki parin tunnin lenkin pääsääntöisesti vetämättäkin. Vielä kun se osaisi kulkea noin vaikka on ihania ystäväkoiriakin lenkillä mukana. Kiukku ei onneksi aiheuta niin pahaa häiriötä että hihnakäytös unohtuisi. Kiukku sen sijaan pitää vielä viedä yksin koska hihnakäytös unohtuu Emman läsnäollessa.

Tulipa pitkä raapustus vaikka piti vaan äkkiä kirjata miten treeni meni. Kiukku treenaa tänään Bimbon kanssa reuhaamista ja anoppilan lattialle pissailua

Pientä edistymistä havaittavissa

Tänään harkattiin taas lenkillä lyhyitä seuraamispätkiä. Ihme ja kumma, maltoin nytkin pitää yksittäiset treenipätkät lyhyinä, muutama hyvä toisto ja hyvä palkka. Valtavaa! Niin todellakin, muutama HYVÄ toisto. Se seuraamisen edistäminen alkaa vähentyä koko ajan ja harjoittelu tekee tässäkin asiassa mestarin. Ei ole oikotietä onneen eelleenkään. Eikö ole ihmeellistä?!

Viikonloppuna ehdin pitkästä aikaa treenaamaan Emman kanssa ainakin näillä näkymin enempi. Siksi siis suunnitelmissa muutakin kuin noita seuraamispätkiä ettei vallan kyllästyminen yllätä. Otan rasian mukaan ja aletaan harjoittelemaan palkan odottamista. Superhyvää herkkua rasiaan, suoritetaan annettu tehtävä ja vapautus rasialle. Opetellaan siis nyt siihen että sitä palkkaa ei tule koko ajan joka liikkeestä eikä etenkään ennen vapautusta. Pikkuhiljaa hyvä tulee joten nyt vaadin alkuun vaihtelevasti vaan 1-3 liikettä peräkkäin ja välillä palkkaan ihan heti kädestä tai lelulla.

Viikonlopun ohjelmassa voisi olla seuramisen lisäksi paikallamakuuta ja sitten ensi viikolla pidetäänkin niistä kokonaan taukoa ja tehdään jättäviä liikkeitä ja meille lähes uusia, kokonaan keskeneräisiä juttuja. Ylempien luokkien liikkeistä jotenkuten sujuu jo kaukokäskyt ja nouto, mutta pikkasen on aloitettu jo ruutua ja tunnariakin. Katsotaan asiaa uudelleen sunnuntaina.

Tänään seuraamista ja leikkiä

Tuuli tyyntyi ja pahin sade lakkasi ja olikin yhtäkkiä paljon helpompi alkaa viitseliääksi. Emman kanssa tehtiin alle tunnin iltalenkki jonka aikana muutamassa paikassa lyhyet seuraamispätkät. Ekalla kerralla piti hakea muutaman kerran oikeaa paikkaa, mutta loput liikkeet meni oikein hienosti. Kehut tällä kertaa myös itselle siitä että KERRANKIN maltoin tehdä oikeasti vaan muutaman kerran muutaman suorituksen treenin. Minulla on paha taipumus jauhaa liikaa samaa liikettä vaikka onnistuneita suorituksiakin olisi jo tehty useampi. Tänään palkkasin namilla heti oikeasta suorituksesta ja lopuksi lelulla hienosti tehdystä harjoituksesta. Toimi tällä erää.

Kiukun kanssa tehtiin vähän lyhyempi lenkki tuohon lähimmän koulun kentälle. Hihnassa kulkeminen sujuu alun innostuksen jälkeen koko ajan paremmin, mutta kyllähän se edelleen melkoista poukkoilua toki on. Kentällä Kiukku sai juosta irti, leikittiin yhdessä, otettiin leikin ohella luoksetuloja ja harjoiteltiin taas sitä palkkalelun tuomista. Nyt Kiukku selvästi ymmärtää että saa palkan siitä kun kantaa lelua, mutta ei vielä ymmärrä että se palkka tulee sen lelun minulle kantamisesta. Kuitenkin sen on tuotava se aika lähelle että saa namin joten on vaan ajan kysymys että se ymmärtää mitä haluan. Enää se ei lähde sentään kokonaan omimaan lelua eikä pelkää että se viedään siltä ja leikki loppuu jos tulee lähelle.

Vielä muutama kuva aamun lenkiltä. Kiukku oli vauhdikkaalla tuulella jälleen kerran ja kiinaankin yritettiin kaivautua…

Ei mennyt ihan putkeen

Eilen meni sitten treenit ihan putkeen. Otin namipalkalla Emmalle muutaman onnistuneen lyhyen seuraamisen ja hienosti meni muutaman huonomman yrityksen jälkeen. Ohjaajan neuvojen mukaisesti päätin sitten innostaa koiraa välillä lelupalkalla ja niinhän siinä kävi ettei koira edistä enää yhtään mutta sivuttaissuunnassa väliä on kai metri kun koira ihan pikkusen ennakoi ja kuumuu lelusta :-/. Ei kun pallo taskuun ja uudestaan tarkkuutta nameilla. Lopetin treenit heti kun se hieno suoritus tuli.

Kuikkiksen kanssa piti treenata palloleikkejä, eli lelupalkkaa, mutta lelu katosi hankeen. Men siis eiliset touhut ihan putkeen :-/. Mahtavaa. Harjoiteltiin sitten vaan sitä hihnassa oloa ja villit ryntäilyt meinaa viedä pikkukoiran mennessään. Kärsivällisyydellä siitä taitaa kuitenkin ennen pitkää vielä tulla jotain. Nytkin rempoilu väheni lenkin loppua kohti kun jaksoin vaan aina pysähtyä tai kääntyä takaisin kun hihna kiristyi.

Tänään on Emman hieroja. Sen mukaan mitä siellä ilmenee, mennään loppuviikon harjoitukset ja lenkit. Kiukku lähtee mukaan tutustumaan paikkaan siltä varalta että hieronta joskus onnistuu hierojan omalla vastaanotolla. Jos uusi paikka häiritsee rentoutumista niin sitten kutsutaan hieroja taas kotiin.

Tämän viikon suunnitelmat

Tälle viikolle on Emman tokoilun suhteen seuraavanlaiset suunnitelmat. Tehdään monta monta kertaa päivässä seuraamista, mutta vain muutama onnistunut suoritus kerrallaan ja suoritukset maksimissaan kolme askelta. Josko se oikea paikka alkaisi löytyä. Namipalkalla mennään ettei kierrokset nouse liikaa, lelua ja leikkiä sitten vasta viimeisen suorituksen päätteeksi.

JOS seuraaminen alkaa pian sujua taas oikein,  harjoitellaan seuraamisen yhteydessä sitä purkkipalkkaa kentän laidalta. Opetellaan siis odottamaan palkkaa ja tekemään silti oikein. Näin tylsät tavoitteet tokoon, mennään koko seuraava viikko sitten muita liikkeitä ja pidetään seuraaminen kokonaan tauolla.

Lisäksi käydään Emman kanssa normaalien lenkkien lisäksi yksi juoksulenkki, ei yhtään enempää koska huomenna on hieroja.

Kiukku harjoittelee edelleen hihnakäytöstä normaaleilla lenkeillä ja lisäksi opetellaan leikkimään lelulla. Harjoittelen sen kanssa lelulla palkkaamista niin ettei koira liukene vähin äänin paikalta ja vie lelua mennessään. No joo, siitä ei ole pelkoa että se tapahtuisi vähin äänin, mutta se liukeneminen näyttää olevan tällä hetkellä aika varmaa . Opetan siis Kiukkua tuomaan lelun mulle jotta leikki pääsee jatkumaan. Näin voin ehkä palkata sitä joskus treeneissä muutenkin kuin nameilla jotka tosin tuntuvat olevan tämänkin koiran mieleen.

Tästä se alkaa

Tästä se alkaa. Emman ja Kiukun treenpäiväkirja nimittäin. Kirjaan tänne ihan itselleni treenien sujumista, tulevaisuuden suunnitelmia, tavoitteita ja ehkä vähän jotain muutakin koirien kuulumisia ja kuvia, mutta toki kuka vaan on tervetullut seuraamaan.

Otan myös mielelläni vastaan kommentteja, neuvoja ja kritiikkiä jos joku näitä innostuu lukemaan.