Pelastavat enkelit

Emma ja Kiukku kävivät pelastamassa kaverin ajokoiran pinteestä. Luolaan oli ajokoiralta kettu päässyt livahtamaan… Emma&Kiukku vs. kettu 1-0.

Kaivuutöissä

…oltiin jälleen mun loppuviikon vapaat. Torstaina suuuuuresta maapesästä saaliiksi supi (Kiukulta)  ja mäyrä (Aatu-mäyräkoiralta). Näköhavainto myös kahdesta muusta supista ja mäyrästä jotka jäivät vielä jatkamaan elämäänsä yli kolmen metrin syvyyteen kun pimeä ja väsymys yllätti näinkin ahkerat kaivajat.

Perjantaina jatkettiin, saaliina raitista ilmaa ja savinen Kiukku. Pesät olivat tyhjiä kun tuli taas lämmin keli ja lumi sulaa.

Emma ja Winha olivat perjantaina treenaamassa. Lämpimässä hallissa ei yllättäen ollutkaan mitään paikallamakuun ongelmia joten entisestään vahvistuu se käsitys, että Pieksämäen kokeen paikkamakuuongelmat johtuivat kylmästä. Emma makasi oikein kiltisti. Lisäksi otin vaan lyhyet ruudun ja tunnarin, molemmat ok.

Winha harjoitteli kontaktia, keskittymistä ja leikkimistä koirahälinässä. Kaikki oli taas tosi tosi kivaa ja tälläkin kertaa halliin jäi muistoksi monet ilopissat sekä kerran kurkusta kakistettuja makkaranpaloja kun ei siinä vauhdissa ehdi kaikkea niellä. Winha on ihana!

R.i.p. Nemo 15.5.2005 – 12.11.2009

Kovin kovin lyhyeksi jäi  minun ja Nemon yhteinen tokotaival. Lepää rauhassa rakas Nemo. Minulla ja niin monella on kova ikävä.

Nemon murheellisesta poismenosta huolimatta elämän on jatkuttava. Muut koirat vaativat huomionsa ja harrastuksensa, onneksi. (Olen esittänyt treenikavereille toiveen, että jutellaan näistä surullisista asioista vaikka treenin jälkeen jotta oma mieli on parempi touhuta muiden koirien kanssa. )

Emman kanssa tokoiltiin viikonloppuna Pieksämäellä. Kokeet menivät oikein hienosti ja niiden paras anti olikin hyvä yhteistyö. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä minä en jännittänyt aivan älyttömästi vaan pystyin omasta mielestä toimimaan lähes normaalisti. Tein myös pieniä kokeiluja jotka osoittautuivat fiksuiksi. Jätin liikkeiden välillä kaikki käskyt pois silläkin riskillä, että Emma karkaa. Ei karannut. En myöskään jutellut sille hermostuneella äänellä turhia vaan annoin pelkät tehtäväkäskyt ja liikkeen loppuun hillityt kehut.

Ja seuraavassa tulokset. Lauantai 14.11.2009, voittaja-luokka, tuomarina Tommi Varis:

Paikalla makaaminen 0, seuraaminen 7, istuminen seur.yhteydessä 8, luoksetulo 6, ruutu 9, hyppynouto 8 1/2, metallinouto 8, tunnistusnouto 7, kauko-ohjaus 8 1/2, kokonaisvaikutus 9. Yhteensä 216 pistettä = III-tulos.

Sunnuntaina 15.11.2009, voittaja-luokka, tuomarina Markku Mäntynen:

Paikalla makaaminen 0, seuraaminen 7, istuminen seur.yhteydessä 9, luoksetulo 0, ruutu 8 1/2, hyppynouto 9 1/2, metallinouto 9, tunnistusnouto 9, kauko-ohjaus 8, kokonaisvaikutus 8. Yhteensä 202 pistettä = III-tulos.

Ja kootut selitykset: Hienosti  meni!! Noi pisteet on hyviä ja suoritukset olivat hyviä. Paikallamakuut nollaantuivat molempina päivinä koska Emma nosti istumaan. Olen varma, että sen oli vain niin kylmä, että makaaminen oli kamalaa. Pääasia ettei se lähtenyt mihinkään. Nyt tehdään makaamisesta taas mukavampaa enkä makuuta Emma-rukkaa kylmässä. Tosi inhottava juttu koiralle kun en tajunnut tätä kylmyyttä jo ilmoittautuessa.

Luoksetuloa on työstetty ja se oli jo paljon parempi. Kaukot olivat positiivinen yllätys (tein ennen koetta paljon harkkoja pienellä välimatkalla) ja mikä tärkeintä, kovasti työstetty tunnari toimi! Oikea palikka ohjaajalle molempina päivinä ja pienet pistevähennykset vain kosmeettisista pikkuvirheistä perusasennoissa ja kapulan tuomisessa.

Nopeimmat laskivatkin jo, että ekana päivänä olisi paikkamakuun kympillä irronnut ykköstulos. Se ei siis ole mahdottomuus!!! Kyllä se vielä sieltä tulee. Me noustaan täältä kunhan kelit lämpenee Emman ohutkarvaiselle mahalle sopivaksi. Treenit jatkuu.

Meidän laumassa jatketaan taas myös sairastelua. Illalla huomasin, että Emman tassu tulehtuu pahaenteisesti samalla tavalla kuin vajaa vuosi sitten kun varpaaseen tuli kasvain (joka leikattiin heti). Syödään antibioottia ja seurataan tarvitaanko  muuta hoitoa. Kiukun virtsakontrolli sen sijaan oli viimekertaista parempi eikä yhtä virtsakontrollia kummempaa jatkohoitoa tässä vaiheessa tarvita.

Toivoisin jo kovasti huonon onnen kääntyvän koko lauman terveystilanteen osalta. Kummallista ja todella raskasta kun kaikki kasaantuu yhtä aikaa, mutta toivotaan, että sitten ollaan kohta sitäkin pidempään terveinä.

Rutiinia, rutiinia, toistoja, toistoja…

Päivän sana Emman kanssa oli tänäänkin toistot. Vuorossa luoksetulon pysäytykset (edelleen ja aina vaan), hyppynouto ja ruutu sekä kotona sisäharkkana kaukot. Luoksetulon pysäytyksissä toimii tuo tosi näkyvä takapalkka eli pallo parin metrin päässä. Ollaan tällä konstilla saatu pitkästä aikaa hienoja onnistumisia enempi ku aikoihin yhteensä. Hyppynoutoon myös hyvät suoritukset myös vinoon heittämällä. Hyvä Emma! Kaukoja teen nyt vaan kotona ja kuten muissakin, haen isoilla toistomäärillä rutiinia. Toivotaan, että kantaa hedelmää.

Ja itselle muistiin merkitään: koirat saaneet tänään matokuurit.

Winha on tänään ollut ihan apina. Kentällä meni ranttaliksi kun oli väsynyt, itsepäinen ja kuuma saalispalkan kanssa. Riehuttiin ja lopulta äristiin ja puristiin ja lähdettiin kivan leikin jälkeen autoon. Illalla sosiaalistuttiin sitten kyläilemällä uudessa paikassa, lenkkeilemällä hihnassa ihmisten ilmoilla ja uuden koira- sekä ihmistuttavuuden kera. Winhan kanssa tehtiin samalla myös “tunti ilman Kiukkua”-harjoitus kun Kiukku odotteli toisen kiekan autossa.

Treeniä välillä

Päätinpä laittaa Emman toko-liikkeistä muutamat ihan uusiksi. Katsotaan onnistuuko. Eilen oli vuorossa treenit joiden aiheina paikkamakuu, luoksetulo ja tunnari. Näistä kaksi jälkimmäistä pienoisia ongelmaliikkeitä.

Kumpaankin haen nyt toistoja oikein kunnolla ja kokeilujen kautta taitaa löytyä nyt se oikea tapa harjoitella. Toivottavasti oikea, siis. Luoksetulon seisomiseen takapalkka alkaa toimia. Tunnariin otetaan paljon, paljon, paljon toistoja ihan läheltä. Kapulat EIVÄT ole saalis, EIKÄ niillä leikitä. Keskitytään. Sen verran hullu olen, että otan nämä harkat kuitenkin palloleikkien jälkeen, kiihtyneenä. Siis Emman on tarkoitus olla kiihtyneenä. Saadaan toivottavasti vähän koemainen mieliala ja toivon sen kantavan joskus hedelmää kokeisiin asti.

Myös Winha pääsi treenaamaan. Luoksetuloa, kontaktia ja vähän perusasentoa. Kivaa sillä oli vaan puolet kivasta oli omaa kivaa. Ei meinaa aina muistaa tuota pennun keskittymiskyvyn puutetta. Tästä eteenpäin onkin aloitettava sen kanssa treenit kivalla leikillä ja tehtävä vielä lyhyempää.

Kiitos kaverit eilisen treeniavusta, kommenteista, ohjauksesta ja “käskyttämisestä”!

Winha aloitti tokouransa takaperin ketjuttamalla, kasvattajansa ohjeiden mukaisesti. Ensin maisteltiin voittajan tokoruusuketta ja pian kuukausien kuluessa siirrytään jo kentälle! Emman tokoruusuke maistui tosi hyvälle:

Kuvia syyspäivän lenkiltä

Vapaapäivien kunniaksi päästään välillä lenkille valoisan aikaan. Emma tutki pellon laidan kiven aluset ja Winha juoksutti poikia. Kiukku ei moiseen ehdi… koska ORAVA. Tuosta Kiukun oravapakkomielteestä voisin pikkuhiljaa kirjoittaa myös sanan tai pari, mutta tyydyn nyt vaan toteamaan jotta johan nyt on p*&#rk#?¤/%e!!!

No mutta. Pakkasen ansiosta maa oli kuiva ja sää kirkas ja kivaa oli.

Kiirettä pitää

Otto & Winha

Piiri pieni pyörii

Nemo ja Winha läks

Likat lentää

Otto saapuu

Emma & Kiukku

Lisää vastoinkäymisiä ja välillä hyviäkin uutisia

Onpahan jääny kiireessä päivittäminen. Taitaa tulla taas piiiiitkä teksti. Yritän taas aktivoitua tän päivittämisen kanssa ja alkaa pitämään treenipäiväkirjaakin ahkerammin. Tärkein uutinen kuitenkin lienee se, että täällä ollaan parantumassa erinäisistä vaivoista.

Parantuja numero yksi on Winha joka sai viime viikolla ekat rokotukset ja samalla oli pään jälkitarkastus. Kaikki on kunnossa ja päänuppi umpiluuta, siitä on oikein lääkärin sana. Painoa oli ihan vähän vajaa 3kk iässä 4,7 kg. Koko laumaa vaivannut silmätulehdus oli vielä vähän päällänsä, mutta paranemaan päin ja hetki jatketaan vielä toisilla silmätipoilla. Paranemista auttaa varmasti nyt se, että kura- ja vesikelit muuttuivat kuivaksi pakkaseksi.

Parantuja numero kaksi on Emma jota ei ole silmätulehdusta kummempi vaivannutkaan, mutta kunnossa on. Hienoa.

Parantuja numero kolme on sairastelija numero yksi, FIN OVA, oravavalio Kiukku. Kiukku on sairastanut, parantunut, sairastunut ja parantunut ja vähän sairastunut ja parantunut ja on nyt ainakin omasta mielestään ja minustakin oikein hyvässä kunnossa – joskin vähän vielä seuraillaan. Ensin Kiukulta paljastui virsakiteitä (struviitti) ja niistä aiheutunut virtsatieinfektio. Näihin lääkitys joista antibiootti ärsytti suolta, seurauksena suolistotulehdus. Välillä oltiin siinä kunnossa ettei kävely tai edes neljällä jalalla seisominen onnistunut, mutta sieltä sitä taas noustiin. Kiukunkin silmätulehdus oli ja meni, kunnossa on. Kyllä ovat koirat pitäneet hereillä jos ei muuta!

Viime päivinä päällimmäiset kuulumiset ovat olleet kovin riistapainotteisia. Kiukku on kunnostautunut pihassa oravien kanssa niin innokkaana, että monen päivän taistelun jälkeen meni lopulta minun pitkään ja hartaasti rakentaman aidan läpi väkisin. Tuolta se löytyi naapurin pihasta jossa yritti uutterasti kiivetä kompostin reunalta koivuun. Aidan paikkaus talkoot aloitettu ja viikolla jatkuu kanaverkon kanssa.

Syksyn edetessä jatkettiin eilen pitkästä aikaa myös supijahdissa. Keli oli luolametsästykseen vielä vähän turhan hyvä kun luntakaan ei ole, mutta kolmen tyhjän luolaston jälkeen löytyi yhden ison kiven alta elämää. Territytöt tekivät meidän narunjatkojen työn helpoksi ja toivat saaliin itse ulkoilmaan. Saaliina kaksi supia, toinen Kiukulta, toinen Emmalta.

Emman kanssa on kisattu myös parit tokot, heikolla menestyksellä. Pieksämäen kokeet ovat vielä tulossa, mutta sen jälkeen pidetään pidempi treenitauko ja harjoitellaan erinäisiä asioita. Intoa sillä riittää joten jatketaan. Kuka nyt muutamasta nollasta lannistuisi.

Vielä pari kuvaa joista ensimmäisessä jäljestää oma-aloitteisesti supinverijälkeä supipaimen Winha.

Winsure Wangolina

Noin hienon kennelnimen sai meidän Winha viikolla kun Tiinan kennelnimi vahvistettiin. Onnea Tiina kennelnimestä ja onnea jatkoon!

Winhan tiedot löytyvät jalostustietokannasta.

Vastoinkäymisiä

Joskus kun kaikki taivaankappaleet sattuvat väärään asentoon yhtä aikaa, alkaa huono tuuri kasaantua. Erittelemättä nyt ihan kaikkia yksityiskohtia, vastoinkäymisistä suurin on ollut Winhan tapaturma.

Kahdeksanviikkoisen koiranpennun pää on kuin kananmunan kuori kun se sattuu osumaan oikein huonosti johonkin oikein lujaa. Meillä kävi niin että isokoira ja pienikoira nahistelivat, pienikoira hyppi silmille ja roikkui korvissa kunnes isokoira ärähti. Tilanteessa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, saahan tuollaisesta sanoakin.  Mutta Winhapa lensi lattiaan, löi päänsä ja huuto oli  hirveä. Muutamassa sekunnissa päähän nousi iiiiiiso patti ja kipeähän se oli.

Winha vaikutti kuitenkin hetken päästä normaalilta ja meni nukkumaan. Eläinlääkärin mukaan muuta ei ollut tehtävissä kuin seurailla. Herättelin Winhaa varmuuden vuoksi koko seuraavan yön aika tiheään ja hellyyttävällä tavalla myös Kiukku jaksoi seurata sen tilannetta. Winhan vara-äippänä se istui huolestuneena Winhan häkin vieressä koko illan ja nukkui siinä vielä yön seuraillen Winhan vointia. <3

Mitään oireita ei kosketusarkuutta ja hurjaa turvotusta lukuunottamatta ole tullut joten lääkäriinkin mentiin ohjeiden mukaan vasta arkena päivällä. Luottolääkärimme Jaanan diagnoosi oli todennäköinen kallonmurtuma jonka “hoitona” on tässä vaiheessa pelkästään seurailua. Kallossa tuntuu lääkärin sormin tunnusteltuna selkeä “reuna” jota siellä ei kuulu olla. Onni onnettomuudessa on se, että siellä tuntuu myös aukileet jotka ovat Winhalla vielä auki. (Kaikilla tämänikäisillä ei käsittääkseni ole joten tuuriakin oli matkassa.) Kallo siis joustaa ja antaa periksi jos turvotusta on pään sisällepäin eikä turvotus näin paina aivoja.

Normaalisti tällaisessa tilanteessa olisi jouduttu Helsinkiin Aistiin jossa olisi tehty magneettitutkimus ja sen mukaan leikkauksella huolehdittu että kallon luut ovat oikein ja tarvittaessa vaijereilla varmistettu että ne myös pysyvät oikein. Nyt kun Winhan kallo vielä joustaa, ei kallon luiden kuulukaan pysyä paikallaan eikä tällaiseen ryhdytä jos mitään oireita ei kipua lukuunottamatta ilmene.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että turvotus on päivä päivältä laskenut eikä mitään oireita ole ilmennyt. Peukut pystyssä ettei ilmenekään! Jos näin hyvin jatkuu, kahden viikon päästä voimme huokaista helpotuksesta ja unohtaa koko asian. Jos oireita ilmenee, hoidamme pikkuneiti sarvijaakon kuntoon. Helpottavinta on tietää, että hoito on olemassa mikäli sitä tarvitaan.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Eipä sitä olisi osannut arvatakaan miten pian tästä winhuska pikkuneidistä, sarvijaakosta, paukapäästä, pikku höröstä, mymmelimyystä tuli niin rakas. Kyllä aika pysähtyi sunnuntai-iltana kun luulin ensin että kävi vielä huonommin, mutta nyt alkaa jo helpottaa kun ennuste sekä tämänhetkinen tilanne on hyvä.

PEEÄS. Ottakaa ihmiset koirillenne vakuutus!

Tulihan lähettyä…

Emman kanssa toko-kokeisiin. Hienosti oli olosuhteet (paitsi hirveän tuulista), ei ollut syyskuun lopuksi kovin kylmä, ei satanut eikä Emma ollut mitenkään ylikuuma. Mutta eipä onnistunut tänään oikein mikään. Tällaista sattuu. Paska säkä. Nollille män.

Tehtiin siis meidän tähänastisen “uran” pohjanoteeraus ja nollattiin puolet liikkeistä. Silti tuntuu, että tehtiin paljon tosi hyvin. On se niin pienestä kiinni. Harmittamaan ei jäänyt kuin kaukot jotka Emma taas makasi paikallaan. Sekään ei harmittaisi jos tietäisin mitä ongelmalle teen vaan kun sitä ei tapahdu KOSKAAN treeneissä niin on vähän vaikea puuttua ja korjata. Auttakaa joku pliiiiiis???? Minen enää tajua.

No mutta ne muut liikkeet elikkäs pisteet selostuksineen. Nää kuulostaa ihme selittelyltä, mutta kirjoitan näitä siis nyt itselleni muistiin koska teen samalla treenisuunnitelmaa lähiviikoille.

Paikkamakuu 7. (Emma tuijotti lumoutuneena kentän laidalla heiluvaa howavarttia. Täytyy treenata varmasti enempi paikkamakuuta nimenomaan HETI treenien alussa ilman mitään palkkoja)

Seuraaminen 6 1/2. (Perus, normaalivauhtisessa seuraamisessa alussa haahuilua. Kaikki “erikoisosiot” eli siirtymiset, hitaat, peruuttamiset sujui omalla tasolla.)

Istuminen 0 (Meni maahan. En tiedä miksi. En meinaa huolestua koska tapahtui ensimmäisen ja ainoan kerran toistaiseksi)

Luoksetulo 0 (En jaksa huolestua tästäkään. Tuijotteli jonnekin metsään eikä lähtenyt liikkeelle ennen ku kolmannella käskyllä jolloin liike nolla. Itse luoksetulo oli hyvävauhtinen ja omaan silmään pysähtymiset tosi hienot. Emma osaa kyllä.)

Ruutu 9 (Pientä löysyyttä seuraamiseen tulemisessa, muuten nappisuoritus. Ja tätä seuraamaan tulemistahan on jo alettukin työstämään.)

Hyppynouto 0 (Tuli takaisin tullessa esteen ohi. Heitin itse pari metriä esteestä sivuun. Ei oltu harjoiteltu sivusta kiertämistä tarpeeksi ja itse osittain pilasin huonolla heitolla.)

Metallinouto 6 (Huono ote kapulasta, putosi tuodessa kerran maahan.)

Tunnari 0 (Otti ekana oikean, mutta vaihtoi väärään. Koko liike meni jostain syystä tauon jälkeen sekaisin, mutta on työn alla ja varmaankin korjaantumassa, jaksan uskoa.)

Kauko-ohjaus 0 ja tästä olikin jo selostukset, itkut ja v***tukset edellä. Prkl. En osaa. Ei pysty. Liian hapokasta stana.

Kokonaisvaikutus 7 ja sillä siisti ja seuraavaan kertaan. Kuten sanottua, se on pienestä kiinni ja nyt vaan treeniä.

Mistä olen iloinen, Emma pysyi vaivoitta kehässä. Sen kanssa alkaa olla kiva kisata. Toisekseen, paikkamakuu joka oli käytännössä useamman vuoden ongelma, on nyt tullut tosi varmaksi. Voittajassa oli vain kaksi koiraa joten rivin keskimmäinen oli “häiriökoira” – tällä kertaa sanan mukaisesti. Tämä ylimääräinen koira lähtikin vierestä, muttei se Emmaa hetkauttanut. Voittajan paikkamakuu tuntuu tosi pitkältä, mutta ilmeisesti Emma oli jättänyt taas kellon kotiin.

Jatketaan harjoituksia.